Mitä kesä opetti minulle?
Reilu neljä vuotta sitten ajattelin elämästäni näin:
” Ei ole itsekästä hankkiutua eroon elämää raskauttavista tekijöistä. ”
Eli sama suomeksi: Hankkiuduin eroon aivan kaikesta mikä tuntui raskaalta, väärältä, ahdistavalta tai ei vain muuten sopinut itselleni.
Reilu neljä vuotta sitten elin täysin erilaista elämää mitä nyt. Tuolloin ei ollut vielä lapsia ja elämässäni tapahtui aivan liikaa sellaisia asioita, jotka kuluttivat energiaani turhaan tai en vain muuten osannut ohjata ohjaksia oikeaan suuntaan. Tein nopeita ratkaisuja, jotka silloin tuntuivat oikeilta, mutta ovatkin ajan kuluessa paljastuneet vääriksi valinnoiksi ja äkkipikaisuuden värittämiksi tapahtumiksi.
Enää en ajattele, että niistä raskauttavista tekijöistä pitäisi hankkiutua eroon, päinvastoin. Olen alkanut ajatella, että sen pakenemisen sijaan, olisi hyvä taistella niiden asioiden kanssa. Etsiä niistä aina ensin positiiviset puolet ja oikein pinnistellä sen positiivisuuden vuoksi ja pinnistää vielä vähän lisää, vaikka ei enää jaksaisi.
Pinnistä! Vielä vähän! Hyvä just noin!
Tänä kuluneena kesänä olen oppinut ( ja päättänyt ) monta asiaa:
Olen päättänyt, etten anna minkään asian latistaa minua.
Olen oppinut olemaan kiitollinen. Vaikka kolmen vuoden uhma toisinaan on jotain aivan jäätävää, olen silti äärimmäisen kiitollinen siitä, että lapseni ovat terveitä. Viis yhdestä uhmasta ja likaisesta kodista! Oikeesti! Tartu hetkeen ja rutista koko maailmaa!
En lähde mukaan kahvipöytäkeskusteluihin! Tämä on asia, minkä olen oppinut kantapään kautta ja se ei koskaan kanna hedelmää. Päinvastoin. Aina on olemassa joku joka puukottaa selkään ja saa koko pakan sekaisin. Ole siis rehellinen itsellesi ja etenkin muille.
Päätän itse mitä mieltä olen toisesta ihmisestä.
En katkeroidu.
Teen elämästäni kevyemmän.
—
Oletko sä päättänyt tai oppinut kuluneena kesänä jotain?