Nää vuodet ollu tuulisii

Olen tuntenut itseni jo pitkään todella huonoksi ystäväksi.

Olen unohtanut kahden ystäväni syntymäpäivät, en ole ollut tarpeeksi läsnä, olen valittanut väsymystäni ja lapsiperheen kiireitä ja hektisyyttä. Olen lukenut monet teksiviestit, jättänyt niihin vastaamatta koska ei ole mukamas ollut juuri sinä hetkenä kunnolla aikaa. Olen narissut ja vinkunut. Olen ollut kaikkea muuta kuin se iloinen, muut huomioon ottava ja ajattelevainen ystävä.

Myönnän, että olen hieman hukannut itseni tänne ruuhkavuosien pyörteisiin, ja toisinaan musta tuntuu jopa siltä, etten ole edes mukana omassa ruuhkavuodessani. Aivan kuin seisoisin pysäkillä paikoillani ja katson tätä kaikkea kiireistä menoa sivustakatsojana. Yritän pitää huolta parisuhteesta, kahdesta pienestä lapsesta, laskuista, asuntolainasta, ruokaostoksista, uuden työpaikan saamisesta, omasta itsestäni, kodin siisteydestä ja pyörivästä pyykinpesukoneesta. Mutta, olen unohtanut pitää huolta ystävyyssuhteistani.

Olen luvattoman monta kertaa aloittanut treffit ystävien kanssa lauseella: – ” Siis mä olen niin väsynyt. ” ” Arrggh. Toi pojan uhma on jotain niin… ” ” Miks kaikki on koko ajan niin vaikeeta? ” ” Mä olen niin puhki… ” – ja mitä näitä nyt on. Kuinka ajattelematonta ja ärsyttävää. Sen sijaan, että olisin oikeasti voinut unohtaa edes hetkeksi kotona odottavat huolet ja puhua ystävien kanssa jostain aivan muusta, olen potenut niitä asioita ystävien kanssa.

En edes halua tietää kuinka puuduttavalta olen ystävien korvissa kuulostanut.

Olen unohtanut oikeasti kiittää ystäviäni ja heidän olemassa oloaan. Olen unohtanut, että ystäväni lähti mukaani pari viikkoa sitten olleeseen työhaastatteluun henkiseksi tueksi ja istui koko haastattelun ajan koleassa autossa. Olen unohtanut, että ystäväni antoi tyttönsä vanhoja vaatteita omalle tytölleni, kun itselläni ei niitä ollut. Olen unohtanut, että ystäväni ovat tuoneet ovemme taakse kakkupaloja, kun olen ollut väsynyt. Olen unohtanut, että ystäväni ovat kuunnelleet aivan kaikki valitukseni väsymyksestä ja äitiydestä. Olen unohtanut, että ystäväni tarjosi minulle kesäksi töitä, jollen saa mistään muualta itselleni työpaikkaa. Hän ajatteli, että työ tekisi minulle hyvää.

Olen unohtanut, että ympärilläni on todella ihania ja mahtavia ihmisiä.

Vaikka vuodet olisi kuinka tuulisia tahansa, ystäviä ei koskaan saa pitää itsestäänselvyytenä. Niinpä olen nyt päättänyt, että kesällä haluan kiittää ystäviäni ja järjestää heille hemmotteluillan tänne meille. Teen heille hyvää ruokaa ja hieman kuplivaa sekä kiitän heitä siitä, että he ovat elämässäni.

Sillä ilman heitä olisi pirun yksinäistä ja mä luultavasti jo jossain parantolassa. 

♥♥♥

Toivotan teille jo nyt ihanaa vappua! Pitäkää hauskaa sekä muistakaa syödä ja juoda ruhtinaallisesti! Itse ainakin pidän hyvää huolta omasta nesteytyksestäni isosiskoni 30vee syntymäpäivillä! Ja syön niin, että napani paukkuu ja housut repee.

Kuullaan taas, pusss!