Ne makkarin pariovet.
Kun kirjoittelin teille niistä pariovista, en olisi uskonut, että se päivä kun ne ovat paikoillaan olisi tullut näin nopeasti.
Ajattelin, että ovet olisivat lojuneet ainakin viikon meidän olohuoneemme nurkassa ( siellä kun on lojunut lähetulkoon kaikki remppatavarat aina vähän väliä ) mutta ihmeitä todellakin tapahtuu, sillä nyt olen päivän ihaillut meidän makuuhuoneemme ihania pariovia!
Täytyy antaa todella iso hatunnosto ( okei: hali ja pusu ) avomiehelleni, että sai ovet paikoilleen. Tässä on ollut kaikenlaista muutakin härdelliä poitsun kanssa ihan riittämiin. On se mun miekkonen vaan aikamoinen!
Pähkäiltiin kahden ovi vaihtoehdon välillä: tämän sekä sellaisen missä parin alimmaisen ikkunan tilalla oli valkoiseksi maalattua puuta. Mun mielestä tämä ovi mihin me päädyttiin tekee huoneesta valoisamman ja suuremman tuntuisen. Tuossa kohtaa, missä ovi on kuvassa kiinni oli ennen seinä joka hajotettiin, että pariovi mahtuisi siihen. Vielä olisi tehtävä pari pientä juttua: ovilistat, sähköjuttuja sekä siivottava.
En malta odottaa, että kohta saan herätä uudesta makkarista levänneenä, avata pariovet, hengittää sisään puhtaan kodin tuoksua ja kipittää portaat alas valmiiseen aamiaispöytään. Siis mitä mä unelmoin! Lukekaa: saan herätä uudesta makkarista todella huonosti nukutun yön jälkeen, saan sentään avata pariovet, hengittää sisään kakkavaippojen tuoksua ja syödä pari kuivaa ruisleipää, jos niitäkään.
Noh, on mulla sentään makkarissa pariovet ja ihanat sellaiset onkin!