No jos nyt jotain…
…pitäisi toivoa joulupukilta, olisi se varmaankin jokin näistä yllä olevan kollaasin jutuista. Realistisin lahjatoive näistä kolmesta taitaa kuitenkin mun harmikseni olla Keepkup, jonka voisin osaa ihan itsekin keskustan yhdestä kahvilasta ( kuten esimerkiksi eilen olisin voinut ) mutta syystä tai toisesta, aina kassalla maksaessani kahviani olen jättänyt Keepkupin ostamatta. Jokin pieni ääni mun päänsisällä hokee, että ” Tarvitsetko sä nyt oikeesti muka ns.termosmukia? Sähän olet kotiäiti etkä liiku missään, joten miksi ihmeessä tarvitsisit tämmöistä? ” Ja ehkä juuri tämän pienen äänen takia, olen jättänyt kupin vielä ostamatta.
Ehkä vielä joskus ostan sen vaan huvin vuoksi.
Oikeastaan kaikki kollaasissa olevista jutuista ovat sellaisia, joita en oikeasti edes tarvitse, mutta ne ovat pyörineet mun mielessä jo todella pitkään. Kaikkien himoitsemat pallovalot olisi meillekin tervetulleet ja tiedän mistä semmoiset saisin täältä Salosta, mutta tässäkin asiassa päässäni puhelee se pieni ääni ” Kamoon, pallovalot hei! Näitä et sit todellakaan tarvii. ”
Ehkä vielä joskus, kun en tunne huonoa omaatuntoa ostohetkellä. Mieskin pitäisi taivuttaa ensin siihen, että jokainen nainen vaan tarvitsee pallovalot.
Ja sitten Acnen Canada huivi! Se on vaan niin ihana ja muhkea! Näyttää kaikkien kantajiensa päällä superihanalta ja lämpimältä – ajattomalta asusteelta!
Ehkä vielä joskus, kun lompakossani polttelee ylimääräisiä satasia – eli kaukaisessa tulevaisuudessa.
Mutta jos nyt totta puhutaan, niin itse joulussa en todellakaan pidä tärkeänä niitä lahjoja ja ollaankin miehen kanssa jätetty toisillemme lahjat ostamatta jo parin vuoden ajan. Aluksi olin sitä mieltä, että ihan tylsää, sillä olisin halunnut ostaa edes jotain pientä, mutta loppupeleissä en voisi olla tyytyväisempi näin. Molemmat välttyvät ostamisen pakolta ja stressiltä, sillä itse olen ainakin todella huono ostamaan lahjoja. Arvostan suuresti itse tehtyjä lahjoja ja voisin hyvin kuvitella väsääväni läheisilleni jotain pientä herkkua joulua varten. Ystäväni kertoi, että heidän sukunsa kesken on toiminut todella hyvin sellainen menetelmä kuin lahjarinki. Rinkiin osallistuneiden kesken arvotaan kuka ostaa kenellekin lahjan ja sovitaan yhdessä budjetista. Näin jokainen saa lahjan ja itse pääse helpolla – puhumattakaan kukkarosta! Ehdotin tätä myös meidän perheen kesken ja kaikki olivat sitä mieltä, että idea oli hyvä.
Näin äitinä ollessani on joulukin saanut aivan uudenlaisen merkityken, sekä odotan sitä aivan eri tavalla mitä koskaan ennen. Tämä joulu tulee olemaan pojan toinen, mutta vielä tänä jouluna ei ihan taideta ymmärtää lahjojen päälle, puhumattakaan joulun merkityksestä. :)