Nukutussatu kaikille iltakukkujille
Meidän poika on varsinainen iltakukkuja! Poika menee yleensä aina sänkyyn kahdeksan maissa ja joskus pahimpina iltoina nukahtaminen kestää jopa puolitoista tuntia! Tämä ei toisaalta ole mikään ongelma ja olemme tulleetkin siihen tulokseen, että poika nukahtaa täysin oman sisäisen kellonsa ja vireystilansa mukaan, mihin emme voi sen kummemmin vaikuttaa.
Vai voidaanko sittenkin?
Meillä on aina ollut tapana lukea lapsille iltasatu. Aloitimme tämän tavan jo pojan ollessa aivan pieni ja kolmen vuoden aikana ollaan luettu kaikenlaisia satukirjoja läpi. Lyhyitä, pitkiä, ohuita ja paksuja. Lukeminen on osottautunut todella tärkeäksi ja haluamme molemmat miehen kanssa pitää tästä tavasta kiinni.
” Aina pitää olla aikaa yhdelle iltasadulle. ” On hyvä sääntö.
Usein mietin, että jos vain olisi olemassa jokin keino millä pojan saisi nukahtamaan aikaisemmin, olisin valmis kokeilemaan sitä heti. Ja tämän kirjan nähdessäni ajattelin – ” Jes! Ku meidän pojalle tehty kirja! ”
” Kirjani tavoite on auttaa teitä vanhempia, jotka yritätte kaikkenne saadaksenne lapset nukahtamaan yö-tai päiväunille. Haluan, että satu auttaa lasta rentoutumaan kerta kerralta nopeammin sen kuullessaan. ”
– carl-johan forssén ehrlin
Öööh, tota. Käy! Eihän kirja mikä lupaa tällaista voi olla huono! Sitä paitsi, missä tämä kirja on ollut kaikki nämä vuodet?
Kani joka tahtoi nukahtaa on siis meditatiivinen satu, joka sisältää erityisiä lauserakenteita ja sanavalintoja ja niillä on oma psykologinen merkityksensä. Kirjaa on tarkoitus lukea ihan tavallisen satukirjan tapaan, mutta tarinaa voi tehostaa erilaisilla keinoilla ( näette kuvasta yllä ohjeet ) kuten lihavoidut sanat ja lauseet voi lukea hieman painokkaammin ja kursivoidut kohdat hitaammalla ja rauhallisemmalla äänellä.
Mun mielestä kirjan ajatus oli aivan loistava, joten pakkohan se oli ostaa. Ja jo pelkästään sen vuoksi, että olin todella kiinnostunut sen toimivuudesta meidän pojan kohdalla.
Yhtenä iltana sitten ehdotin pojalle kirjan lukemista ja poika suostui. Kömpi sänkyyn ja asettui kuunteluasentoonsa. Avasin kirjan ja aloitin ensimmäiseltä sivulta näin…
Lisäsin kohtaan ( nimi ) pojan nimen ja jatkoin normaaliin tapaan lukemista. Hetken päästä poika kysyi:
– Äiti! Äiti! Mikse se sanoi mun nimen?
Jatkoin lukemista, enkä noteerannut pojan kysymystä mitenkään.
– Äiti! Äitiii-iiii! Miksi se sanoi mun nimen? Äiti? Miksi?
Lopetin lukemisen ja mietin hetken mitä oikein olisin sanonut.
– Noku jos tämä kirja kertoo vaikka susta.
– Miksi? Miksi se äiti kertoo musta?
Syvä hiljaisuus.
– Jatketaan nyt vaan lukemista, ni ehkä saadaan tietää miksi.
Toisella sivulla satu eteni hyvin siihen asti, kunnes sanoin taas pojan nimen sille tarkoitetussa kohdassa ja seuraavaksi tapahtui…
– Äiti! Se sanoi taas mun nimen! Miksi? Miksi äiti?
– Miksi se kani oli samanikäinen kuin minäkin ja miksi se tykkäsi leikkiä?
Lopetin lukemisen tähän, sillä en keksinyt enää mitä olisin sanonut ja miten olisin jatkanut tarinaa tästä eteenpäin. Voi olla, että poika oli sänkyyn mennessään liian energinen, sillä kirjassa nimenomaan painotettiin sitä, että lapsen olisi hyvä sänkyyn mennessään olla väsynyt ja kuluttanut ylimääräiset energiat pois. Meidän poika oli kuitenkin aivan liian utelias, mutta ehkä tulevaisuudessa tämä kirja vielä lunastaa lupauksensa?
Pidän teidät ajantasalla, miten meille kävi. :)
Onko kirja teille tuttu?
Pssst. Arvonnan voittaja on Satsu! Lähetän sulle sähköpostia asap.