Omaa aikaa masun kanssa + jumppavinkki.

Päätin jo viime vuoden puolella, että haluan itselleni edes kerran viikossa omaa aikaa – ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä. Kuten olen teille kertonut, on ollut todella vaikeeta keskittyä tähän uuteen raskauteen, kun päivät menevät pojan kanssa häärätessä, koiraa lenkittäessä ja kotona puuhaillessa. Tästä syystä olenkin käynyt vähän ylikierroksilla ja olen tiennyt, että pelkkä inspiraatioiden kirjoittaminen ylös, ei välttämättä tule riittämään rauhoittumiseen.

Olen ollut kiinnostunut joogan aloittamisesta jo jonkun aikaa ja olisin halunnut aloittaa raskausjoogan, mutta tutkittuani asiaa netistä, en löytänyt täältä Salosta mitään paikkaa missä sellaista olisi järjestetty. Lähetin viestiä Salon joogakeskukseen, kysyäkseni joogan alkeiskurssin aloittamisesta, mutta hinnat olivat niin päätähuimaavia, että päätin jättää joogan kokonaan väliin. Kunnes tuli Salon Kansalaisopiston kevätesite ja siellä joogan alkeiskurssi maksaisi vaan hieman päälle 20 euroa! Kurssi tulisi kestämään siis tammikuusta toukokuulle ja on kerran viikossa aina Tiistaisin, klo.19.15-20.45 välillä. Varasin itselleni paikan ja voi vinde, miten olenkaan iloinen! Kerrankin mulla on joku ikioma juttu! Saan rauhoittua kunnolla, pysyn kunnossa, mieli toivottavasti saa hengähtää edes hetken, saan uudenlaista virtaa ja mikä parasta – mulla on aikaa vaan pelkästään itselleni ja masulle!

p1148849.jpg

Hieman mua epäilyttää, että miten pystyn tekemään kaikki liikkeet kasvavan mahani kanssa, mutta voin varmasti soveltaa osan liikkeistä, jos kaikki ei ota onnistuakseen. Saa siis nähdä minkälaisen kimmokkeen joogasta saan ja tulenko jatkamaan sitä vielä jatkokursseilla – sen näkee sitten.

Haluan muutenkin näin odotusaikana pitää itseni hyvässä kunnossa, joten pelkästään oman mielentilani vuoksi en joogaan mene. Liikkusin poikaa odottellessa todella paljon metsässä Brunon kanssa tehden pitkiä metsälenkkejä. Olisin jo tuolloin ollut kiinnostunut myös pienestä jumppaamisesta, mutta kovien liitoskipujen vuoksi en pystynyt jumppaamaan ollenkaan – ja jopa se lenkkeileminenkin teki toisinaan pahaa, mutta hammasta purren halusin liikkua, ennemmin kuin lysähtää sohvalle. Ja pienikin liike odotusaikana on aina parempi kuin täysvaltainen liikkumattomuus. Nyt olen iloinen, että olen pysynyt tästä raskaudesta aika hyvässä kunnossa ( lukuunottamatta pieniä kipuja mahassa lenkeillä ) ja haluan pysyäkin tässä kunnossa. Jos lenkillä tunnen pientä kipua tai kiristystä, himmaan tahtiani ja hengittelen rauhallisesti ja jatkan taas. Myönnän, että houkutus jäädä sohvalle on todella, todella suuri – varsinkin kun pelkkä ajatus vaunujen työntämisestä ja Brunon taluttamisesta tuntuu välillä niin vaikealta, mutta onneksi olen pitänyt pääni ja ajatellut, että lenkkeily tekee vaan hyvää. Olen saanut lenkkeilyyn nyt pientä helpotusta uudella talutushihnalla, jonka saan laitettua pääni yli kainaloon ja Bruno kulkee nätisti vierellä kiinni hihnassa – näin saan käteni vapaaksi ja voin keskittyä vaunujen työntämiseen.

Ja siitä jumppaamisesta vielä, että nyt kun olen päässyt yli jo pahimmasta väsymyksestä, olen alkanut tekemään odottajalle sopivia jumppaliikkeitä. Ne on aika helppoja, eikä nosta kovinkaan paljoa sykettä, mutta se ei ole itselläni se tarkoituskaan – nimittäin sykkeen laskeminen jne. Pääasia, että teen jotain oman kroppani ( ja vauvan ) hyväksi ja tunnen olevani hyvässä kunnossa. Teen liikkeet joka päivä, yleensä pojan päiväunilla tai iltaisin pojan ollessa jo untenmailla. Olisin halunnut tosiaan aloittaa jo ihan alkuviikoilla, mutta väsymys oli jotain niin ylitsepääsemätöntä, etten saanut itsestäni irti mitään.

Mutta, tässä se jumppa näin kirjoitettuna teille. Otin kyllä kuvatkin, mutta ne oli niin kaameita :D että parempi jättää julkaisematta.

panneriiii_0.png

panneriiii_1.png

panneriiii_2.png

Ja siitä nyt kaikki jumppaamaan!

Aurinkoista päivää teille! Onko siellä muuten kylmä? Täällä on pakkasta -15 astetta ja ollaan pysytelty pojan kanssa visusti sisällä, hyrrr. Unien jälkeen lähdetään varmaan pienelle lenkille, happihyppely tekee aina hyvää – varsinkin tommosessa pakkasessa, vaikka tuntuukin, että keuhkot jäätyy.

Mutta, nautitaan nyt kun se talvi lopulta tuli. Kuullaan muruset!

suhteet oma-elama terveys mieli