Kesän ensimmäinen

p1015920.jpg

p1015906.jpg

p1015940.jpg

Viikot uudessa työpaikassa menevät uskomattoman lujaa vauhtia ja tuntuu aivan siltä kuin olisin ollut siellä jo pienen ikuisuuden, vaikka opittavaa vielä paljon riittääkin. Tällä hetkellä fiilis töiden suhteen on hyvä ja pidän siitä, että töissä on melkeinpä koko ajan aika kova kiire. Tällä viikolla olen ollut jopa perillä omasta toimenkuvastani ja todella kovin toivon, että myös tuleva syksy olisi töiden suhteen valoisa.

Ja hei, tulipa mieleeni kun nyt valoisasta kirjoittelin, että ollaan saatu nauttia viimeiset kaksi viikkoa uskomattoman lämpimistä ilmoista! Ihanaa! Pieni miinus tosin siitä, että helteet saapuivat juuri silloin kun suurinosa suomalaisista palasi takaisin töidensä pariin, minä siinä samassa. Mutta, sitten taas toisaalta tämä ei harmita ollenkaan, sillä olen saanut nauttia auringosta ihan kivasti vielä työpäivien jälkeenkin.

Yksi asia sitten taas mistä olen nauttinut on se, että voi ( melkeinpä ) ensimmäistä kertaa koko kesänä käyttää mekkoja. Ostin tuon kuvissa näkyvän mekon reilu kaksi viikkoa sitten Seppälän alesta 15 eurolla. Hintaa sillä oli normaalisti 50 euroa, joten tätä voi sanoa jo todelliseksi löydöksi! Samalla tämä oli myös kesän ensimmäinen aleostokseni.

p1015915.jpg

p1015928.jpg

Olenkin kiskonut mekon päälleni aina kun siihen on ollut sopiva tilaisuus, eli melkein joka päivä. Asu itsessään on varmaan blogien nähdyin asukokonaisuus – valkoisine mekkoineen ja farkkutakkeineen, mutta miten joku asu voikaan tuntua niin hyvältä ja saada kantajalleen todella varman olon? Tämä asu jos joku on ehdottomasti yksi sellainen!

Nyt kuitenkin lompsin sänkyyn, sillä aamulla pitäisi istua kampaajantuolissa jo 10 aikaan aamulla. Ystäväni menee naimisiin ja en malttaisi millään odottaa huomista päivää, niitä häitä, kaikkia ystäviä ja hauskoja, ikimuistoisia hetkiä. Puntaroin vielä kahden eri mekon kanssa, sillä en tiedä yhtään mitä laitan päälleni. Sen kuitenkin tiedän, että normaalin tylsän kampauksen sijaan, leikkaan hiuksistani aika paljon pituutta pois ja väsätään kampaajani kanssa jotain siihen lyhyeen malliin. Mieheni ei tiedä tästä mitään. Hän luulee, että menen laittamaan kampauksen, joten toivottavasti olen vielä tervetullut kotiin kampaajakäynnin jälkeen. Ostin myös pitkästä aikaa kynsilakkaa, sellaista kivan punaista.

Ja vielä korkokengätkin! Elämäni ensimmäiset korkokengät! Tai, ne oli hennesistä 19,90. Mutta, korkkarit kuitenkin! Huomenna ne pääsevät testiin, samoiten uusi töiden myötä tullut rytmini. Toivotaan, etten nuupahda ennen puoltayötä.

Mutta nyt, ZzzzzZZZzzz.

Mekko / Seppälä, Takki / 2hand

Muoti Oma elämä Ostokset Päivän tyyli

Olohuoneen nurkka täynnä blogikliseitä

Iittalan Nappulat. Kasviaiheiset opetustaulut. Rouhea betoni. Vanhan yhdistäminen suht moderniin sisustukseen ja vanhat elämää nähneet lipastot.

Siinä nyt jotain mainitakseni tämän hetkisistä sisustusblogikliseistä. Unohdinko jonkun? Joo, unohdin. Hay:n tarjotinpöydän.

Ensin ajattelin, etten edes tee postausta siitä kuinka nyt meidänkin olohuoneen seiniä koristavat kasviaiheiset opetustaulut. Että ketä oikeesti muka kiinnostaa se, että taas yhdellä bloggaajalla on jotain mitä monella muullakin bloggaajalla jo on? Miten meidän opetustaulut eroavat muiden tauluista ja miksi edes ylipäätään halusin kuvata ne teille? Miksi en halua millään tavalla erota massasta ja miksi kotimme on kuin suoraan jostain blogista?

Kopio.

Nappuloineen ja opetustauluineen kaikkineen.

p1015262.jpg

p1015268.jpg

Olen monta kertaa miettinyt kotiamme sisustaessa, että henkiikö se meitä? Mitä vieras ihminen huomaa ensimmäisenä astuessaan sisälle ja mitä hän ajattelee? Ajatteleeko hän, että tämä koti on juuri meidän näköinen ja mitkä asiat hän näkee ensimmäisenä?

Vaikka meiltä löytyy paljon sellaisia asioita, jotka ovat tällä hetkellä sisustuksen kuumia perunoita, en silti sanoisi kotiamme suoraksi kopioksi. Myönnän toki,  luen aika paljon sisustusaiheisia blogeja ja samalla ammennan niistä suuren määrän inspiraatiota automaattisesti myös meidän kotiin. Rakastan kauniita tavaroita ja esineitä, enkä voi sille mitään jos haluan lipastoni päälle Iittalan Nappulan.

Tiedän, etten ole ainut.

Mutta se, että henkiikö tämä koti yhtään meitä? Mistä sen sitten tietää? No vaikka siitä, että keittiömme valkoinen lattia on todella likainen. Täynnä Brunon likaisia tassunjälkiä, mieheni kahvikupista läikkyneitä kahviläiskiä, havunneulasia, hiekkaa, kiviä ja hiuksia ( nekin miehestäni lähtöisin. ) Näiden kaikkien keskellä lojuu tytön tutti – täynnä näitä kaikkia edellä mainittuja asioita ( nam. )

Keittiönpöydällä on kaikkea muuta mitä siellä pitäisi olla, kuten vaikka siisti tyhjyys. Tällä hetkellä siinä on kaukosäädin, tytön huomiset hoitovaatteet, kartingtuloksia sekä suuri salkku täynnä pojan pikkuautoja.

Olohuoneen verhotangosta roikkuu pyykkejä kuivumassa.

Keittiötason päällä on lasten kylpysaippuaa, mun aurinkolasit, ikuisuuden vanha lääkärilasku, mieheni kihlasormus, kuitteja, kaksi vanhaa MeNaiset-lehteä ja jotain muuta ihmeellistä krääsää.

Tyhjä pyykkikori lojuu nojatuolilla.

Sohvatyynyt ovat mytyssä ja matto solmussa.

Liesi on likainen.

Hhhmmmm…

Joo, kyllä me täällä asutaan ja tämä henkii niin meitä. Ja vieras luultavasti näkee tämän kaiken ensimmäisenä ja ajattelee, ettei meillä siivota koskaan.

Joten. Sallittakoon se, että edes joku nurkka kodistamme on siisti ja järjestyksessä. Vaikka se olisi kuinka täynnä kliseitä. Se on mun ikioma, ihana ja siisti sisustusblogiklisenurkkani.

Aamen. Olen puhunut.

 

 

Koti Sisustus