ENSIMMÄINEN…

mansikka suhahti suusta alas niin että soi! Se oli hollantilainen ja hyvää.

MÄ EN OIKEIN TIEDÄ ETTÄ…

https://www.youtube.com/watch?v=fYqrcgqmI9Y

onko tää biisi todella ärsyttävä, vaiko ihan kuuntelukelpoinen? Tiedättekö sellainen, ettei nyt tarvii autoa ajaessa vaihtaa radiokanavaa biisin takia. No kuitenkin, tämä on varmaankin viikon soitetuin, koska soi todella paljon ( yllätys, yllätys ) Suomipopilla.

LISÄÄ TILAA OLKKARIIN

tuli kun siirsin Hay:n tarjotinpöydän terassille! Olen ainakin viime kesästä asti miettinyt sinne jonkinlaista pientä ja näppärää pöytää ja nyt ihan kokeilumielessä kokeilin tarjotinpöytää sinne ja se sopii kuin nenä päähän. Näin olkkariinkin tuli lisää tilaa, vaikkei pöytä mikään tilanviejä ollutkaan. Uskon, että annan pöydän olla terassilla koko kesän ja siirrän sen sisälle vasta syksyllä, sillä niin kaivattu piristys se sinne oli.

HYVÄ FIILIS

tuli kun pyöräilin perjantai-illalla töistä kotiin ja sain katsella näitä maisemia. Olen viimeksi pyöräillyt ( oikeesti, uskokaa tai älkää! ) viimeksi vuonna 2012 kesällä. Sitten meidän autokatos päätti syksyllä palaa tuhkaksi, vieden mennessään meidän kahden auton lisäksi molempien polkupyörät. Surullisen tapahtuman jälkeen sain kyllä pian uuden, mutta sitten tuli kaksi lasta ja jotenkin vaan unohdin pyörän olemassaolon! Ja okei, tämä pyörä millä nyt pyöräilin ei edes ollut mun, vaan naapurimme. Omassani kun ei ole lukkoa! Eli, tässä siis ehkä syy miksi en ole ajanut sillä aikaisemmin…?

Ja hei, katsokaa tota kuvaa! Suomi ja kesä. Tää ei sanoja edes kaipaa.

LEGENDAARINEN VAHINKO-LIHA!

Tapahtui kerran yläaste vuosina:

Olimme perheen kanssa viettämässä viikonloppua vuokramökillä. Tarkoituksena oli tehdä marinoidusta porsaanfileestä pihvejä ja grillata ne ulkona. Kyytipojaksi vihreää salaattia ja ranskalaisia. Pihvit oli valmiina, odottamassa pääsyä grilliin. Alkoi sataa. Ulkona ei grillikatosta ja grilli yllätys, yllätys taivasalla. Mitä tehtiin? Kirottiin, kirottiin ja kirottiin vähän lisää. Tai äiti ja isä kirosi. Me lapset pelättiin jäävämme ilman ruokaa. Sitten äiti keksi niinkin yllätyksellisen ratkaisun kuin ladota pihvit uunivuokaan ja lorauttaa niiden päälle kermaa ja laittaa ne uuniin.

Tadaa! Näin syntyi meidän legendaarinen Vahinko-liha!

Ja nyt tällä viikolla olin lasten kanssa äidin luona syömässä ja sain pitkästä aikaa taas tätä lapsuusruokaa ja se oli yhtä hyvää kuin lapsuudessakin. Antakaa anteeksi mun kaikkea muuta kuin ruokahalua herättävä kuva, mutta nämä tällaiset kattaukset on meillä ihan silkkaa elämää. 😀

MELKEIN YKSIVUOTIAS

Tänään juhlittiin perheen ja sukulaisten kesken tyttömme 1v synttäreitä. Virallinen päivä on vasta ensi viikolla, mutta koska olen seuraavan viikon lauantaina töissä ja sunnuntaipäivä menee tyttöjen kanssa piknikillä, ei vaihtoehtoja viikonloppujen suhteen kovin montaa jäänyt. Meillä oli todella touhukas ja riehakas päivä ja mun dödö loppui juuri silloin kun olisin sitä eniten tarvinnut – eli alta tunti vieraiden tuloa. Olin häärännyt koko aamupäivän ja keittiössä, tehden ensin ruokaa omalle perheelle ja sitten vielä valmistelemalla synttäritarjottavia, ja kun lopulta ehdin pikasuihkuun huomaan sen jälkeen, että dödöni on kaput.

Mitä teen? Suihkautan extramäärän hajuvettä ja hinkkaan kuivaa dödöä kainaloihin toivoen, että sieltä tulisi edes jotain. No ei tullut. Lopuksi laitoin mieheni dödöä ja lopputulos tuoksujensekamelskassa oli aikamoinen.

Mutta. Päivä oli ikimuistoinen ja mun on vaikea kuvitella, että pieni rakas nassikkamme on jo vuoden! Say whaat?!

Juhlien jälkeen oikaisin ihan pieneksi hetkeksi jalkojani. Ja lähdin ostamaan dödöä.