NIMI PAPERIIN. Olen kirjoittanut työsopimuksen! Kyllä! Tosin, mulla on työpaikka ainoastaan kesäksi ja pienillä viikkotunneilla. Toki toivoisin, että voisin tehdä ihan täyttä viikkoa, mutta olen kuitenkin extramega iloinen siitä, että olen edes saanut työpaikan. Tästä on kuulkaas suunta vain ja ainoastaan ylöspäin ja eihän sitä koskaan tiedä mitä syksy tuo tullessaan. Vastaavaa kokemusta mulla ei ole tästä työstä ja siksi mua jännittääkin ihan perkeleesti. Mutta, enköhän mä kuitenkin opi ja musta tuntuu, että tulen viihtymään töissä paremmin kuin hyvin.

Odotan kesäkuuta innolla. Ja toki pienellä kauhulla.

VOI TYTTÖNI MUN. Työpaikka tarkoittaa tietenkin sitä, että myös tyttö aloittaa päiväkodin. Olin ajatellut laittaa tytön alunperin perhepäivähoitajalle, mutta sitten tuumailin, ettei ole mitään järkeä viedä lapsia aamuisin eri paikkaan. Sehän olisi ihan päätöntä! Onnekseni sain kuulla tytön pääsevän samaan päiväkotiin veljensä kanssa ja vieläpä samaan ryhmään! Ihanaa! Hieman mua jännittää, että miten tyttö siellä pärjää kun on vasta niin kovin pieni, mutta onhan siellä isoveli tuomassa turvaa ja onneksi päiväkoti on pieni ja hoitajat todella ihania.

Eiköhän se siitä. Snif.

HYVÄÄ NIVELILLE.

Kärsin kamalista polvikivuista. En oikein tiedä, että mistä kivut johtuvat – väärästä jalkojen asennosta askelkyykyissä vaiko siitä, että olen todella paljon lattialla lasten kanssa ja tietenkin polvillani. Kipu on vähän rajoittanut punttisalilla sekä jumpissa käymistä ja mua harmittaa. Nyt ostin kokeiluun glukosamiinia, jospa se vaikka auttaisi. Vai pitääkö mun ostaa magnesiumia? Eikö se ole enemmän lihaksille? Mitä te urheiluhullut syötte, vai syöttekö mitään? Mikä auttaa polvikipuun?

OLIPA IHANAA…

…. lukea pitkästä aikaa kirjaa terassin sohvalla viltteihin kietoutuneena. Ostin tämän kirjan jo alkuvuodesta ja olin lukenut sitä sivulle 33 asti. Sitten kirja unohtui. Mutta nyt päätin, että aina kun lapset nukkuvat päikkäreitään, mä luen kirjaa. Olen harmitellut sitä, että tämä kirja on vaan odottanut sängyn vieressä, sillä olen todella kovin halunnut lukea tämän. Nyt pääsin jo mukavan pitkälle ja olin tyystin unohtanut sen miltä tuntui uppoutua johonkin niin kokonaisvaltaisesti, että unohtaa kaiken sen mitä ympärillä tapahtuu. Olen aina ehkä vähän kadehtinut niitä ihmisiä, jotka onnistuvat lukemaan vaikka kirjan helposti päivässä. Miten ihmeessä semmonen muka onnistuu? Olen itse aika hidas lukija ja mun ongelma on, että mietin ehkä liikaakin sitä lukemista – ” Että mä nyt olen tässä ja luen. ”  En oikein innostu paksuista romaaneista, joiden henkilöt ovat keksittyjä, vaan nämä tällaiset kirjat ovat enemmän mun juttu.

Tätä kirjaa lukiessani oivalsin esimerkiksi, että poikani on temperamentiltaan hitaasti lämpenevä.

IHAILIN…

… auringonlaskua meidän terassilla. Ihana!

TÄMÄ KUULUU KESÄÄN

Ultra Bra ja etenkin biisi Villiviini! Tiedättekö kun on olemassa kesäbiisejä ja sitten on syksybiisejä? No, mulla on kesäbändi ja se on iki-ihana Ultra Bra! Tämä kuulostaa nyt ihan pimeeltä, mutta kuuntelen Ultra Bra:ta vain ja ainoastaan kesäisin. Ja näin on ollut jo monta, monta vuotta. Niiden biiseissä on jotain niin sanoinkuvaamatonta taikaa, ettei niitä voi kuunella muuten kuin kesäisin.

” Ajatukseni kaukana Odessassa, rautateillä kaislikoissa. Ajatukseni kaukana Odessassa, hautausmailla heinäkuussa. ”

Kylmästä ilmasta viis, mulla on jo kesä ja Ultra Bra.