Se olisi joulukuun ensimmäinen, hyvää sellaista kaikille. Pitkä marraskuu on vihdoin selätetty, lapset avaavat ensimmäiset luukut kalentereista ja joulunodotus voi kirjaimellisesti alkaa. Jes, ihanaa. Monelle keittiöalalla työskentelevälle joulunaika on usein suht kiireellistäkin aikaa pikkujouluineen ja joulupöytineen, mutta mä povaan rauhallista joulukuuta. Meillä ei esimerkiksi järjestetä pikkujouluja ulkopuolisille, mikä tietenkin helpottaa normaalia työmäärää.

Muuten joulukuu on töiden puolesta täysin normaali ja ihan hyvä niin, sillä olen hieman jäljessä omasta työtahdistani. Takana on melkein viikko sairaslomaa sinnikkäiden vatsavaivojen vuoksi ja vasta tänään torstaina olen päässyt takaisin töihin. Tuntuu hieman nurinkuriselta edes sanoa tätä, varsinkin kun vielä hetki sitten kirjoitin kohtuuden olevan kaikki kaikessa mitä tulee hyvään oloon, kehon tasapainoon ja ruokailutottumuksiin, mutta mun täytyy nyt hieman niellä omia sanojani ja todeta, etten voi oikein hyvin. Tähän päälle vielä pieni kaamosväsymys, niin soppa on valmis.

Olen aina hymähtänyt kaikenlaisille dieeteille ja FODMAP- ruokavaliolle. Ajatellut, ettei ihminen tarvitse niitä mihinkään ja että se kohtuus kaikessa on avain hyvään oloon. Tämän viimeisen viikon aikana olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että mun on tehtävä nyt suuri muutos ja katsottava tarkemmin mitä suuhuni pistän, sillä niin uskomattoman kipeä olen ollut kuluneen viikon aikana. Kaikki alkoi voimakkaasta oksentamisesta joka jatkui korkeaan kuumeeseen ja päättyi lopulta kolme päivää kestäneisiin vatsakramppeihin ja kipuihin. Syksyllä huomasin, että vatsaani koskee säännöllisen epäsäännöllisesti ( juuri nimenomaan oikealle puolelle ) aina kun laitan kenkiä jalkaan, nousen tuolilta tai sängyltä, jopa kun teen vatsalihasliikkeitä. Vatsaa painaessa löytyy napani vierestä oikealta kosketusarka kohta, jonka luulin johtuvan ( jostain kumman syystä, älkää kysykö miksi! ) synnytyksistä. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, ettei se välttämättä liity millään tavalla synnytyksiin – miksi liittyisi?

Olen selannut läpi omaa potilashistoriaani ja huomannut, että sairastan tämän ” mystisen vatsataudin ” aina puolen vuoden välein, eikä kukaan perheenjäsenistämme koskaan ole saanut tätä itselleen. Ajattelen, että sisälläni tapahtuu nyt jotain sellaista mistä itsekkään en tiedä yhtään mitään.

Tämän kammottavan viikon jälkeen olen ottanut härkää sarvista ja laittanut pyörät pyörimään, sillä vastauksen on löydyttävä. En halua käydä tätä läpi taas uudelleen ja uudelleen.

Toivon, että jo kovin juoksemaan lähtenyt mielikuvitukseni olisi väärässä ja ratkaisu tähän olisi ruokavalio.

Hyvä joulukuu, ole mun puolella ja tee tästä hyvä.