Pala historiaa
Muistattekin varmaan, kun haikailin uutta kaappia meidän olkkariin? Ja ideana oli ostaa sellainen Ikeasta. No, matkaan tuli pari muuttujaa ja suunnitelmat meni kokonaan uusiksi.
Olohuone kyllä sai uuden mööbelinsä, mutta kaappi vaihtui lipastoon. Tuohon kuvassa näkyvään ihanaan mammani ( ja alunperin edesmenneen pappani isoäidin ) vanhaan lipastoon! Muistan tämän lipaston jo lapsuudestani. Se oli mamman ja pappan makkarissa, hieman sängyn jalkopäästä oikealla. Kaikki nuo neljä pientä laatikkoa olivat täynnä mammani koruja – suuria, riippuvia, painavia ja kimaltelevia korviksia, sormuksia jotka näyttivät siltä aivan kuin ne olisi suoraan merirosvojen aarrearkusta ja kaulakoruja, jotka olisi voinut kiepauttaa kymmenen kertaa oman kaulan ympäri. Lipaston pikkuisella tasolla, oikealla puolella oli aina iso kasa Valittuja Paloja ja vasemmalla peltinen rasia. Jos oikein muistan, rasiakin oli täynnä koruja. Ylätasolla oli valokuvia ja erilaisia enkelifiguureja. Laskin muuten kerran kaikki mammani omistamat enkelifiguurit – niitä oli 77 kappaletta!
Lipasto on maalattu valkoiseksi ja sen oikea väri on mammani sanoin: ” No semmone ruskee. ” Onneksi mammani joskus tajusi maalata lipaston, sillä se on juuri täydellinen tuollaisena. Lipastossa on edelleen se sama tuoksu, kuin silloin lapsuudessakin ja se osuu mukavasti aina välillä nenään sohvalla istuessa.
Miten lipasto sitten meille päätyi? No siten, että mammani luona kyläillessä sain kuulla kuinka kyllästynyt mammani oli juuri kyseiseen lipastoon ja sanoi hankkiutuvansa siitä eroon, mihin mä sitten sanoin oman jyrkän mielipiteeni. Niinpä tehtiin mamman kanssa vaihtarit ja nyt mamman luona nököttää se meidän vanha olohuoneen kaappi.
Tämän lipaston piti oikeastaan mennä meidän makkariin, mutta se piti väliaikaisesti jättää alakertaan ja satuinkin pitämään lopputuloksesta niin paljon, että lipasto sai jäädä sinne. Nyt saan laittaa kaikenlaista tilpehööriä lipaston päälle ja palmuvehkakin sai sille sopivan paikan. Sisällensä lipasto ei sinänsä kamalasti niele tavaraa, lähinnä pleikkarin ohjaimet, piirustusvälineitä, joitakin ohjekirjoja, mun järkkärin, piuhoja ja johtoja – lähinnä sellaisia tavaroita, jotka aina vaan pyörivät pöydillä tiellä.
Mutta, onneksi nyt niillekkin on oma paikkansa.
Mitä mieltä olette? Sopiiko?