Maailman söpöimmät kupit ikinä.

p9161788.jpg

p9161802.jpg

Mulla on pieni heikkous – ja se on suloiset, ihanat ja söpöt kahvikupit. Siinä missä toisilla koreilee kaapeissa sellaiset kahvikuppikokoelmat, että niistä oikeasti kehtaa tarjota vieraille kahvia, löytyy meidän kaapeista monen monta eri pari kahvikuppia. Isoja, pieniä, muistoja lapsuudesta ja syntymäpäivälahjoja. Lista on loputon sen suhteen, minkälaisia kahvikuppeja meiltä löytyy.

Toisaalta tykkään todella paljon siitä, että meidän kahvikuppikokoelma on rönsyilevä. Tiedän jokaisen kupin tarinan – miten ne ovat meille päätyneet, keneltä olemme ne saaneet, mistä ne on ostettu ja miksi ja vieläpä vuosiluvunkin. Meidän rönsyilevät kahvikupit ovat nähneet paljon – niin ensimmäisen yhteisen vuokra-asuntomme ja uuden tuntemattoman kaupungin reilu neljä vuotta sitten. Niistä ollaan juotu niin kahvia kuin teetäkin, vettä, maitoa, appelsiinimehua, coca-colaa, kaakaota ja se ovat saaneet myös paljon kolhuja – silti, yhdestäkään emme ole luopuneet. Meidän kahvikupit ovat täynnä muistoja ja niitä ne tulevat vielä paljon vuosien saatossa saamaan.

Eilen tein uuden löydön meidän kokoelmaan, kun ostin Tigerista nämä kolme uutta kuppia. Siis kuinka mahtavat! Sopivat juuri meille! Kupit maksoivat 2 euroa kappale ja näihin kuuluu myös pyöreät lasinaluset samaisilla kasvoilla. Ne jätin vielä toistaiseksi kauppaan, mutta luulen niiden löytyvän pian meidän kaapista. Sen verran hauskat ne olivat!

Kyllä kuulkaa aamuinen latte maistui piirun verran paremmalta uudesta kupista. Ne on ne arjen pienet jutut.

 

Suhteet Oma elämä Höpsöä

Hyvän mielen biisi.

Jos kesällä tuli kuunneltua toistolla Olavi Virtaa, olen nyt syksyllä kuunnellut melkeinpä taukoamatta tätä Paramoren biisiä. Olen nimennyt tämän hyvän mielen biisiksi itselleni ja usein kun tämä tulee radiosta, tekisi mieli tanssia pitkin kotia ja revitellä oikein kunnolla. Sillä tavalla kuin kukaan ei olisi näkemässä – vai pitäisikö sanoa ennemmin niin, että kaikki olisivat näkemässä?

No kumminkin.

Radio Melodia on osottautunut todella hyväksi radiokanavaksi ja se soi meillä edelleen päivisin. Autossa olen kuunnellun sitä tuttua Cityä, mutta täytyy myöntää, että se on tällä hetkellä aivan liian raskasta mun korvilleni. Vaikka tämän hetkiseen elämäntilanteeseen sopii kuin nappi silmään Metallican Sad but True, on kevyempi musiikki tehnyt hyvää mun mielensopukoilleni. Ja tästä biisistä mulle tulee hyvä mieli.

” Don`t go crying to your mama, cause you`re on your own in the real world. ”

Laulan monta kertaa päivisin tätä kohtaa päässäni, kun arki hakkaa lujasti päähän. Ja tämä on niin tottakin vielä, sillä loppupeleissä olemme kaikki täällä yksin.

Tai – kyllä te tiedätte mitä tarkoitan. 🙂

 

 

Suhteet Oma elämä Musiikki Ajattelin tänään