Mä oon niin lomalla.

p7060585_0.jpg

p7060554_0.jpg

p7060581_0.jpg

p7060586_0.jpg

p7060587_0.jpg

p7060590_0.jpg

p7060596_0.jpg

p7060634_0.jpg

p7060648_0.jpg

p7060654_0.jpg

p7060661_0.jpg

p7060667_0.jpg

p7060638_0.jpg

Moikka!

Täällä ollaan ja kirjaimellisesti niin lomalla! Lämpimät vai pitäisikö sanoa, että tukahduttavan kuumat hellesäät on pitänyt huolta siitä, etten ole istunut koneen ääressä juuri ollenkaan. Ja tietenkin myös tämä kahden lapsen arki on pitänyt mut aikalailla kiireisenä – jopa niin kiireisenä, etten kotona imettämisen lisäksi oikein muuta ehdi tekemäänkään kuin katsoa sivusta pojan jekkuja. Mikä kumma siinä muuten on, että juuri silloin kun imettää, keksii se vanhempi lapsi ryhtyä pahantekoon? Meillä pahanteko on keskittynyt vielä toistaiseksi aika lieviin juttuihin – onneksi. Toivon, ettei poika keksi sen kummallisempia jekkuja Brunon hännästä vetämisen lisäksi, sillä muuten olen niin helisemässä.

Ylhäällä olevat kuvat ovat peräisin meidän viime sunnuntaiselta mökkireissulta. Saatiin kutsu ystäväpariskunnan vanhempien mökille ja siellä vierähti kokonainen päivä uiden, saunoen, syöden ja nauttien ihanasta ilmasta. Olimme samalla mökillä myös viime kesänä meidän pojan olleen puolivuotias ja ystäväni tytön neljä kuukautta. Tänä kesänä mökillä olikin hieman erilainen meininki, sillä lapset leikkivät rannalle laitetussa altaassa vesileikkejä ja menoa näillä kahdella viikarilla riitti muutenkin.

Itse aloin taas unelmoimaan kesämökin perään, jonka teen varmaan joka kesä. Näin kesällä olen täysin valmis luopumaan ajatuksesta isomman kodin, kuten sen omakotitalon suhteen ja tyytyä asumaan pienemmässä kodissa vain sen vuoksi, että voisi omistaa jossain ihanassa paikassa kesämökin. Mutta sitten taas ajatus vanhasta maapaikasta kera ulkorakennuksien, kakluunien ja puulattioiden vie aina loppupeleissä voiton. Se on se kokonaisuus joka ratkaisee.

Tällä hetkellä mun jalat huutavat hoosiannaa, sillä tulin hetki sitten kotiin päivän kestäneeltä Tammisaaren reissulta. Lähdettiin äidin ja lapsien kanssa sinne ihan extempore ja voi että kyllä kannatti! Rakastuin siihen pieneen kaupunkiin niin kovin, että nyt haaveilen sinne muuttamisesta!

Kerron meidän reissusta myöhemmin, mutta nyt laitan jalat kohti kattoa ja menen ( toivon mukaan, jos tyttö nyt antaisi ) aikaisin nukkumaan.

Palaillaan taas ja nauttikaa nyt näistä ihanista ilmoista!

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli

Mekko ristiäisiin.

Huhhuh! Mä selvisin! Aivan jäätävä univelan ja päänsäryn saattelemana mä selvisin niistä kahdesta päivästä! Päivät ovat kuluneet sellaista vauhtia, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt istua pyllylleni kertaakaan ja ottaa konetta eteeni kirjoitellakseni teille. Mutta, ehkä ihan hyvä niin. Ompahan aikani mennyt kerrankin johonkin tärkeään, kuten vaikkapa imettämiseen, imettämiseen, imettämiseen… sanoinko jo, että imettämiseen? Meidän rennon letkeestä vauvasta on kuoriutunut tissitakiainen näiden kuluneiden päivien aikana ja jollen ole touhunut pojan kanssa mitään, olen istunut sohvalla ja imettänyt. Ja kun olen moneen otteeseen kertonut meidän tytön olevan rento möllöttäjä, ovat mahavaivat astuneet kuvioihin. Aivan niinkuin pojallakin tämän ikäisenä. Mä olen kieltämättä ollut koko ajan hieman varpasillani ja pelännyt, että koska ne oikein alkavat ja tulivathan ne pirulaiset sieltä. Buuu! Illat ovat menneet siis vähän itkien, mutta onneksi sentään yöt ovat menneet edelleen ihan suht hyvin. Yöllä ilmavaivat eivät tunnu haittaavan yhtään, mutta senkin edestä tyttö örisee ja ähisee omassa sängyssään, kertoen että mahaa selkeesti nipistää. No, ennemmin nukun edes ne pari tuntia yössä toinen silmä auki ihan ok unta, kuin kulkisin pari tuntia huutava vauva olalla edes takaisin rappusia ( kokeiltu on, pojan ollessa pieni vauva. )

Mutta, se siitä.

Nyt johonkin astetta kevyempään, kuten vaikkapa ( taas ) tyttöjenvaatteisiin ja tällä kertaa ihaniin, suloisiin mekkoihin! Me ollaan nyt kovin yritetty miehen kanssa miettiä ristiäisten ajankohtaa, juhlapaikkaa ja sitä kaikkein tärkeintä – tytön nimeä. Yksi nimi vaihtoehto pyörii jo mielessä, mutta ei olla vielä uskallettu päättää, että tämä se on – juuri meidän tytön nimi. Tällä hetkellä puhutaan tytöstä nimellä Nöpönen tai vaan tylsästi vauva, vauveli ja mitä näitä nyt on. Mutta, ehtiihän sitä vielä. Muistaakseni pähkäilimme pojan nimeä vielä pari päivää ennen ristiäisiä, joten mikäs tässä miettiessä. 🙂

Näiden tärkeiden asioiden sijaan, olen ehtinyt miettimään mekko vaihtoehtoja tytölle ristiäisiin.

p7050513.jpg

p7050514.jpgMainitsinkin, että saimme kummityttömme vanhoja vaatteita aivan uskomattoman määrän ja vaatteiden seasta paljastui perä jälkeen mitä suloisempia mekkoja. Otin aikamoisen läjän mekkoja talteen vaikkei niille kaikille edes käyttöä tulisi, sillä ne olivat niin ihania. Yhden isomman koon otin talteen ensi kesää ajatellen, sillä silloin mitä ilmeisemmin on tiedossa häät. Näin olen selvittänyt ainakin tytön mekkokriisin jo reilu vuosi etukäteen, joten kriiseilen sitten yksikseni ensi kesänä.

p7050515.jpg

p7050519.jpg

Pidän molemmista mekoista todella paljon, jopa niin paljon etten osaa päättää kumman sitä tytölle laittaisi. Mitä mieltä sinä olet? Kumpi mekko on parempi? Hirveästihän mekoissa ei ole eroa, paitsi materiaalin ja yksityiskohtien puolesta. Jollain tavalla pidän hippasen enemmän alimmaisten kuvien mekosta – juuri leikkauksen, materiaalin ja yksityiskohtien takia, mutta sitten taas ylempien kuvien mekko olisi juhlavampi.

p7050522.jpg

Eihän sillä nyt loppupeleissä ole mitään väliä, missä vaatteissa tyttö ristiäisiään viettää, sillä kun muistelen pojan ristiäisiä, oli pojalla päällään ihan normaali Seppälän nallekuvioinen body ja ruskeat ns.farkut. Mutta, jollain tavalla olen nyt hurahtanut näihin tyttöjen ihanuuksiin niin kovin, että haluan tytölle ehdottomasti jonkun ihanan mekon. Aivan pakko!

Olisin iloinen, jos antaisitte mielipiteenne kuulua. 🙂

Lauantaita!

 

Muoti Oma elämä Rakkaus Trendit