Tuuliajolla

14.6.2014 jeba

Brand new ihanuus.

Heippa!

Tässä olisi pientä kuvasaldoa viime päiviltä. Kuvat ovat tarkemmin ottaen keskiviikolta ja torstailta, jotka meillä meni kokonaisuudessaan synnärillä, sillä meidän suloinen tyttömme syntyi tiistaiyönä. Painoa prinsessalla oli hieman alle neljä kiloa ja pituutta 51 senttiä. <3

Synnytys meni kaikenkaikkiaan hyvin ja siinä missä synnytys kesti pojasta 13 tuntia, kesti tämä 5 tuntia. Synnytys eteni todella nopeasti ja puolituntia sairaalaan tulomme ja sisätilatutkimuksen jälkeen meni lapsivesi. Tässä vaiheessa joudun paniikkiin, sillä pelkäsin etten ehdi saamaan minkäänlaista kivunlievitystä. Onneksi kätilö kuitenkin sanoi, että jos jotain lievitystä haluan olisi sen aika nyt. Olisin tietenkin halunnut kaiken altaasta epiduraaliin, mutta allas piti unohtaa heti ja sain pelkän epiduraalin. Tällä kertaa olin todella tyytyväinen epiduraalin vaikutukseen ja se annettiin juuri oikeaan aikaan. Kestin avautumisvaiheen todella hyvin ja ponnistusvaiheessa tunsin supistukset kovien kipujen sijaan pelkkänä paineen tuntuna, mikä teki ponnistamisesta helppoa. Muistan, miten olin pojasta ponnistusvaiheessa niin uskomattoman kipeä, juurikin voimakkaiden supistusten takia, etten kunnolla tiennyt ponnistaako, miten ponnistaa, koska ponnistaa ja miten päin sitä ylipäätään edes olisi.

Synnytyksestä jäi hyvät fiilikset ja nyt uskon sen, kun ihmiset ovat sanoneet toisen synnytyksen olevan paljon ensimmäistä helpompi. Mutta silti, näistä hyvistä fiiliksistä huolimatta olen kuitenkin todella iloinen ja miksen helpottunutkin siitä, etten ole enää koskaan palaamassa takaisin synnärille. Toisaalta haikeaa, mutta sitten taas toisaalta ei. Olen tällä hetkellä niin onnellinen vesselistä puolitoista vuotiaasta pojastamme sekä uutukaisesta prinsessasta, etten enempää voisi toivoa.

Sairaalasta kotiuduimme eilen perjantaina ja vielä on aivan liian aikaista sanoa, että miten se arki meillä oikein rullaa. Poika on vauvasta aika ihmeissään, muttei ole osoittanut ( vielä ) sen suurempia mustasukkaisuuden merkkejä. Ehkä jotain pientä kiukkuilua on mua kohtaan, mutta vauvalle on annettu jo pusuja ja helliä kosketuksia sekä hoetaan: ” Aava ”.

Omat fiilikset ovat hyvät ja olen jaksanut synnytyksen jälkeistä arkea ( vaikka sitä takana onkin vasta todella vähän ) paljon paremmin kuin esimerkiksi pojasta. Uskon sillä olevan vaikutusta, että aikani menee vauvan lisäksi myös poikaan ja ensimmäisestä vauvavuodesta on vasta niin vähän aikaa. Tuntuu, etten ole koskaan edes elänyt elämää ilman pikkuvauvaa – tässä se menee toinenkin samassa ensimmäisen vuoden sumuista selviten. 🙂

Tulen päivittelemään kuulumisia aina kun ehdin, mutta luonnollisesti voi olla vähän hiljaisempia päiviä. Yritän kuitenkin.

Kuullaan taas! Ja hei, kivaa viikonloppua kaikille!

Avainsanat: arki vauvan kanssa, omia ajatuksia, raskaus

Suhteet Oma elämä Rakkaus

9.6.2014 jeba

Mitä välipalaksi?

Meidän ruokapöydästä löytyy ( edelleen ) liian usein jauhelihasta ja broilerista tehtyjä ruokia, mutta olen sentään edes vähän päässyt pois siitä jo niin tutuksi ja tylsäksi tulleesta ” taas tätä ” – kierteestä, lisäämällä ruokiin erilaisia linssejä ja papuja sekä pitämällä huolen siitä, että lautaselta löytyy myös niitä kasviksia. En ole mikään ruokahifistelijä, vaan arjen keskellä haluan päästä mahdollisimman helpolla tekemällä niitä ” halpoja ja helppoja ” arkiruokia, kuten erilaisia kastikkeita, laatikoita, keittoja ja patoja. Kaikenlisäksi nämä ruoat ovat yleensä vielä sellaisia, jotka paranevat uudelleen lämmittäessä.

Nyt kun olen saanut ruoanlaittoon hieman sitä uutta otetta, olen täysin hukassa välipalojen suhteen. Normaalistihan jos en olisi äiti, en välttämättä niinkään söisi mitään välipaloja, mutta nyt näin äitinä ollessani on tämäkin osa-alue tullut tutuksi. Meillä on pitkään välipaloilla syöty hedelmiä, itse tehtyjä sämpylöitä, viiliä, jogurttia ja pilttejä ja jos poika saisi päättää, syötäisiin meillä pelkästään näkkileipää kunnon voilla. Se on pojan suurinta herkkua.

Välillä – tai oikeastaan aika harvoin, välipalana on myös pannukakkua, mihin olen lisännyt kauraleseitä. Tämä kaurapannari kuuluisi tehdä kauramaitoon ja hiivaleipäjauhoihin, muttei meidän kaapista koskaan löydy noita edellä mainittuja aineksia, joten teen pannarin muuten täysin normaalin pannariohjeen mukaan lisäämällä siihen kaurahiutaleet. Helppoa, hyvää ja maistuu molemmille. Tai kenelle ei maistuisi pannukakku mansikkahillolla?

Eilen tein ensimmäistä kertaa raparperipiirakkaa ja voitte vaan kuvitella, että kyllähän se maistui. Pääsääntöisesti pyrin välttämään sokeripitoisia välipaloja, sillä pojan ollessa muutenkin ( tällä hetkellä ) pieniruokainen pidän tärkeämpänä sitä, että lämmin ruoka maistuu ja turhia välipaloja ja naposteluja ei harrasteta ollenkaan. Meillä on vähän sellainen periaate, että jollei lämmintä ruokaa syödä, ei sen tilalle saa muutakaan. Tämä on toiminut meillä todella hyvin, eikä poika ole ruokailujen välillä kinunut naposteltavaa, vaikka lämmin ruoka olisikin jäänyt välistä.

En kuitenkaan ole sentään niin tarkka, etteikö poika saisi ollenkaan mitään sokeripitoista koskaan, mutta pyrin siihen, ettei turhia sokeriherkkuja syödä. Varmaan aika moni äiti pyrkii samaan? Vai kuinka tarkkoja olette sokerin kanssa?

Haluaisin, että välipalat olisi terveellisiä ja maistuvia sekä sellaisia jotka pitävät hyvin verensokeria yllä. Eihän hedelmissä ja viilissä ole tietenkään mitään pahaa, mutta virkistäähän se vaihtelu nyt kummasti. Juuri sen vaihtelun vuoksi olenkin välillä leiponut.

Olisi kiva tietää mitä teidän muiden välipaloihin kuuluu? Jospa vaikka löytäisin jonkun uuden herkun! 🙂

Avainsanat: lapsiarki, ruoka, välipaloja taaperolle

Suhteet Ruoka ja juoma Rakkaus Hyvä olo