Taas näitä kausia!
Terkkuja sairastuvasta!
Pojalla nousi edellispäivänä kuin salama kirkkaalta taivaalta 38 asteen kuume. Eilen kuume nousi yli 38 asteen ja nousi nousemistaan. Te Instagram ( @jebanen ) seuraajat jo tiedättekin miten manasin eilisen päivän sinne jonnekkin syvimpään! Miehen ollessa Tallinnassa, pojan korkeassa kuumeessa ja minä viimeisilläni, ajattelin ettei tästä päivästä kertakaikkiaan voi tulla mitään hyvää.
Ja eihän siitä tullutkaan.
Pojan kuume nousi supoista huolimatta ja olo huononi sen verran, että katsoin parhaaksi varata pojalle lääkäriajan. Sain ajan puhelinsoitosta puolentunnin päähän ja nappasin nukkuvan pojan kainalooni ja lähdettiin Mehiläiseen. Mehiläisestä saatiin lähete suoraan sairaalaan ja siellä vierähtikin pieni tovi. Kolmen tunnin lääkärireissujen jälkeen päästiin kotiin ja diagnoosiksi poika sai jonkinlaisen bakteerin ( tai viruksen..? ) aiheuttaman kuumetaudin. Poika on tälläkin hetkellä melkein 39 asteen kuumeessa lääkkeistä huolimatta, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa laannu kunhan lääkkeet ehtivät kunnolla vaikuttaa. Toivottavasti ainakin. Itse olin eilen kotiin päästyämme aivan totaalisen puhki ja kovien supistusten kourissa. Ehtisin jo ajatella, että se tästä vielä puuttuisi, että lähtisin sairaalaan uudestaan – synnyttämään! Supistukset kuitenkin rauhoittuivat kun sain pojan nukkumaan ja menin pitkäkseni sohvalle. Mies tuli iltamyöhällä kotiin ja sain tuliaiseksi hajuvettä, se sentään vähän piristi mieltä. 🙂
Toisaalta olen iloinen ( kamalaa sanoa näin lapsen ollessa kipeä ) että poika sairastaa tämän mysteeritaudin nyt ennen vauvan syntymää. Silti kuitenkin tuntuu siltä, että voiko juuri nyt enempää yhden ihmisen harteille enää laittaa? Meillä on sujunut pojan kanssa todella hyvin pottailu ja itsenäisesti syöminen, mutta nyt jo melkein kuukauden verran nämä edellämainitut asiat ovat olleet suurta taistelua! Tiedän, että tällainen käyttäytyminen on taas jokin ohimenevä kausi, missä kysytään multa uskomattoman pitkää pinnaa ja jaksamista. En vaan jaksaisi tällaista kautta juuri nyt tähän hetkeen! Välillä ajattelen, että mitäköhän tulevasta tulee, kun poika temppuilee syömisen kanssa eikä käytännössä syö melkein ollenkaan lämmintä ruokaa ja samalla pitäisi hoitaa vauva, sekä kaiken tämän keskellä vielä huoltaa itseäkin ettei kokonaan mökkihöperöidy. 🙂
Että huhhuh! Meidän kesästä tulee kyllä niin mielenkiintoinen. Siinä missä toiset ovat tehneet ihania kesän to do – listoja, mä voin vain kuvitella sellaisen listan tekemisestä. Oma listani kun sisältää pääsääntöisesti imettämistä, vaipanvaihtoa ja koti-juttuja. Ei niinkään kadehdittavia juttuja, mutta toisaalta onhan imettämisessä, vaipanvaihdossa ja kotijutuissakin aivan oma hehkunsa.
Positiivisen kautta nääs. 🙂
Helatorstaita kaikille!
Tässä vauva ja nyt taaperoarjessa, olen aina jaksanut ihmetellä sitä asiaa miten lapset voivatkaan olla niin erilaisia. Siinä missä toiset lähtevät ryömimään puolivuotiaina, kävelevät reippaasti alta yksivuotiaina ja tuntuvat muutenkin ns. aikaansa edellä olevilta lapsilta, tekevät toiset lapset lähestulkoon kaiken hieman myöhässä. Ryömivät 9 kuukauden ikäisinä, konttaavat 10 kuukauden ikäisinä ja panttaavat kävelyyn lähtemistä sinne viimeiseen saakka, vaikka tekniikka olisikin täysin hallussa. Meidän poika on juuri tällainen ” parempi myöhään kuin ei milloinkaan ” – tyyppi. Myönnän sen aiheuttaneen mulle aika paljonkin harmaita hiuksia, ettei poika vielä kunnolla kävellyt reilu kuukausi sitten. Mutta vaan siksi koska ajattelin, että olen totaalisessa pulassa pienen vauvan ja polvikävelevän taaperon kanssa, jota joudun vielä pääsääntöisesti kantamaan paikasta paikkaan – miten ihmeessä lähden mihinkään? Eikä asiaa ollenkaan auttanut se, että sain vähän väliä kuulla ihmisiltä ” eikö poika kävele vieläkään? ” – kysymyksiä. Vaikka ihmiset eivät tietenkään ole tarkoittaneet kysymyksillään mitään pahaa, sisälläni tästä huolimatta välillä kiehui, sillä olinhan itsekin odottanut kuin kuuta nousevaa niitä ensimmäisiä kunnollisia askelia ja sitä, ettei poika laita heti jarruja päälle kun otan häntä kädestä kiinni ja yritetään kävelemistä yhdessä.