Nyt vaan ootellaan.
Meillä oli tänään rakenneultra, se mitä olen jännittänyt jo monta, monta viikkoa. Jännitys ei kuitenkaan ole johtunut siitä, että saataisi mahdollisesti tietää masuasukin sukupuoli, vaan se onko kaikki hyvin. Liikkeitä olen tuntenut jo monta viikkoa, mutta voi vinde kuinka rauhallinen vauva tuolla masussa oikein asustaakaan! Tiedän, että ei saisi verrata, mutta olen pakostikkin välillä verrannut poikaa ja uutta vauvaa keskenään. Tuntui, että poika liikkui ihan mahdottoman paljon ja olin koko ajan tietoinen siitä, että masussa todellakin asustaa joku. Toisin on nyt kuulkaas. Päivisin olen todella paljon liikkeessä ja vauva luonnollisesti silloin varmaankin vetelee sikeitään, mutta edes pojan päiväunien aikaan kun itsekin olen paikallani ja rauhoittunut, en ole tuntenut minkäänlaisia liikkeitä. Illalla sängyssä maatessani olen tuntenut pari liikettä, mutta siinä ne sitten ovatkin – koko päivän liikkeet. Olen ollut tästä hieman huolissani ja miettinyt mahtaako kaikki olla hyvin – vaikka olenkin tiennyt, että en saisi verrata poikaan enkä miettiä liikoja. Ja olenhan tuntenut kuitenkin iltaisin edes ne pari liikettä.
Mutta, tiedättehän te äidit? Kaikkea kun vaan pitää analysoida.
Tänään kuitenkin kaikki pelkoni vauvan vähäliikkeisyydestä osottautui pelkiksi peloiksi, sillä siellä se masussa potki menemään minkä ehti! Venytteli pitkiä koipiaan ja jumppasi sekä nyt tunsin itsekin hyvin liikkeet. Meillä oli aivan hurmaavan ihana kätilö, joka sanoi, että on täysin normaalia ettei kaikkia liikkeitä vielä tunne ja tulen varmasti vielä myöhemmin kiroomaan vauvan kovatkin myllerrykset. Miksi ihmeessä en toissynnyttäjänä jo tiedä näitä juttuja? Miten ihmeessä ne jutut voi muka unohtaa? Mutta niin, masussa oli kaikki todella hyvin ja mitat vastasivat viikkoja – kaikki siis niin kuin pitääkin tässä vaiheessa olla. Mikä helpotus! Vauvalta löytyi pää, jalat, kädet ja pumppaava pieni sydän – kaikki mitä tarvitaan!
Ihanaa!
Ja nyt varmaan odottelette jo, että kumpi siellä masussa oikein asustaa? Noo… mekään ei tiedetä! Se jäi yllätykseksi syntymään asti! Vauva oli sellaisissa asennoissa, ettei tarkkaan osattu sanoa kumpi siellä on. Välillä näytti tytöltä, kun taas välillä pojalta. Tietenkin olen hieman pettynyt, mutta pääasia on kuitenkin se, että kaikki oli hyvin.
Nyt vaan ootellaan! Me juodaan nyt miehen kanssa kahvit ja nautitaan laskiaispullista – herkutellaan sen vuoksi kun kaikki oli niin kuin pitikin. <3
Lämpöä päiviinne ihanat!
