Ah, voi että! Ulkona paistaa aurinko! En edes kunnolla muista, koska viimeksi päivä olisi ollut näin aurinkoinen ja valoisa – ihanaa. Myönnettäköön, että mielikin on hieman virkeämpi mitä viime päiviin tulee. Ja hei, päästiin tänään pojan kanssa ylös ennen kello yhdeksää! Että, kyllä tämä tästä – pikkuhiljaa, vaikka kuinka vaikeelta tuntuisikin.

—

Olen kertonut teille siitä, miten haluaisin vähentää meidän perheessä punaisen lihan syömistä – mukaanlukien myöskin broilerinlihan. Olen itse vähentänyt tätä jo hieman, sillä alkukuukausien pahoinvoinnin takia, koin suurta yökötystä jauhelihasta ja broilerinsuikaleista. Broilerinsuikaleita en ole syönyt enää hetkeen, sillä niiden koostumus suussa saa minut voimaan pahoin, enkä keksi enää ainuttakaan ruokaa missä ne maistuisivat hyviltä – tai että, missä ruoassa en keskittyisi niiden koostumukseen. Myös jauhelihaa on kulunut normaalia vähemmän, mistä olen enemmän kuin innoissani, mutta mies on kyllä täysin toista mieltä. Olenkin pystynyt toteuttamaan tätä ” meidän perheessä ei punaista lihaa syödä ” – projektia todella hitain askelin juuri miehen takia.

Viime viikonloppuna tein ensimmäistä kertaa koskaan mieheni ja minun yhdessäolo aikana ( ja ollaan oltu yhdessä jo yli 8 vuotta ) kasvislasagnea. Voitte vaan kuvitella mieheni ilmeen, kun hän kysyi mitä kokkailen ja vastasin tomerasti, että kasvislasagnea. Mies pysähtyi, oli vähän aikaa hiljaa ja sanoi, että eikö siitä puutu se oleellinen osa? Olin kuin en olisi edes kuullut kysymystä, laitoin lasagnen uuniin ja sanoin miehelle, että hän tulee rakastumaan lopputulokseen. No, vuosisadan suurinta rakkaustarinaa ei tullut, mutta ainakaan mies ei sanonut lasagnen olevan pahaa. Hän söi lautasensa kiltisti tyhjäksi, kiitti ruosta ja sanoi, että olihan se ihan hyvää. Lisäsi vielä lopuksi, että ihmisen on täysin luonnollista syödä lihaa ja jauheliha olisi tehnyt tästäkin ruoasta vieläkin parempaa.

Huoh. Voitte siis kuvitella, että helppo tämä tehtäväni ei tule olemaan. Mutta, pienin askelin ja olihan lasagnen syöminen ja puolivoitto.

Ja johtuen miehestä, joudun tekemään kompromisseja vielä pitkän tovin. Eilen kun päätin, että haluan tehdä kasvislinssikeittoa, muistin mieheni ja lisäsin keittoon paistetuista broilerin rintafileistä pieniä paloja. Kuinka tyhmältä tämä kuulostaakin, mutta en voi pahoin ollenkaan broilerinrintafileistä! Tämä suikaleet vastaan fileet, taitaa olla lähinnä oman pääni sisällä oleva pinttymä, mutta näin pystyin syömään keittoa itsekin. Ja enhän ole vielä tehnyt lihan suhteen totaalista kieltäytymistä – ensin on hyvä vähentää enkä edes pystyisi ( asian kuin asian suhteen ) yhdeltä istumalta tehdä suuria päätöksiä.

Broilerinlihasta huolimatta keitosta tuli hyvää ja ajattelin jakaa reseptin myös teille.

Tämähän tehdään kuten mikä tahansa muukin keitto, mutta linssien lisäämisen suhteen kannattaa olla tarkkana. Pika-linssit kypsyvät 5 minuutissa, joten hieman ennen kuin keitto on valmista ja perunat täysin kypsiä, lisää keittoon linssit. Broilerinfileet voit maustaa omalla haluamallasi tavalla, joko tulisesti tai pelkällä suolalla, mutta itse käytin ripauksen currya sekä paprikamaustetta. Keittoon sopii myös kerma, mutta tällä kertaa jätin sen pois. Ja niin, broilerinfileitä paistoin keittoon kolme hyvänkokoista ( ja pulleaa ) ja valmista keittoa tuli yhteensä kolme litraa.

Ja jos tykkäät suolaisesta/ mausteisesta ruoasta, voi yksi kanaliemikuutio olla tähän liian vähän, maistamalla se selviää. Nyt kun poika syö samaa ruokaa mitä mekin, olen vähentänyt liemikuutioiden ja suolan käyttöä. Kumpa pääsisi kokonaan eroon teollisista liemikuutioista! Tässä keitossa kuitenkin yksi liemikuutio tuo pientä makua, enkä ole katsonut sen olevan pojalle niin pahaksi. Hänen syömänsä ruokamäärät ovat kuitenkin vielä toistaiseksi aika pieniä, eikä meillä jokaisessa ruoassa ui liemikuutiot ( olipa outo puolustuspuhe, hehe. )

Laitan teille vielä myöhemmin viikonloppuna kokkaamani kasvislasagnen ohjeen, siitä tuli meinaan niin hyvää!

Ja hei, nauttikaa tuosta auringosta vielä kun ehtii!