Viking: Lastenkenkien parhaimmistoa

20160926_156.jpg

Syksy on ollut meille lapsiperheille ( ja tietenkin kaikille muillekin ) todella suotuisa kelien suhteen. En muista koska lapsilla olisi ollut tarvetta kumppareille ja kurahanskojen sijaintia en tällä hetkellä edes tiedä. Uskoisin, että ne saattavat ehkä löytyä päiväkodista ja toivonkin niin, sillä eteisen kaapeista en niitä löytänyt. Joten kurahanskat huomio! Pysykää siellä missä olettekin! Löydän teidät kyllä!

Kuiva, lämmin ja aurinkoinen syksy on myös mahdollistanut sen, että kesälenkkareilla on voinut kulkea huoletta ulkona. Niin kotipihalla kuin päiväkodissakin, eikä välikausikenkiä ole tarvinnut edes ajatella. Olen kuitenkin aina välillä silmäillyt päiväkodin eteisessä muiden lapsien kenkävalikoimaa ( kuinka kätevää, eh…. ) ja yrittänyt katsoa, koska kevyemmät kesälenkkarit häipyvät välikausikenkien tieltä.

Ja viime viikolla näin ensimmäiset hieman pidemmällä varrella varustetut välikausimenopelit omalla paikallaan eteisessä ja ajattelin, että jaahas nyt niiden aika sitten tuli.

Ja nyt mä haluan kirjoittaa teille niistä. Välikausikengistä. Lyhyesti ja ytimekkäästi.

Parhaat kengät vauhtiviikareille tekee ehdottomasti Viking.

Siinä se.

20160926_157.jpg

Pidän paljon kenkien mallista ja omilla lapsillani kengät ovat sopineet jalkaan aina todella hyvin. Etenkin merkin välikausikengät ovat mukavan jämäkät sekä tukevat ja vielä näyttävätkin silmään ihan kivoilta. Olen kuullut monien pitävän kyseisen merkin kenkiä kalliina, mutta itse olen sitä mieltä, että juurikin tällä merkillä hinta ja laatu kulkevat todella hyvin käsikädessä.

Kengät kestävät oikeasti kovaakin kulutusta.

20160926_158.jpg

Kengät ovat helppo laittaa jalkaan ja lapsi saa ne itse helposti tarran avulla kiinni ja auki. Plussaa pienestä nipsukasta tarran päässä, mistä on helppo pienelläkin sormella ottaa kiinni.

20160926_159.jpg

Pohjat ovat tukevat ja pitävät märillä ja liukkailla kivillä.

20160926_160.jpg

Pohjallisen saa kokonaan irti ja kengät voi pestä pesukoneessa!

20160926_162.jpg

Tässä vielä pojan viime vuonna ostetut saman merkin välikausikengät. Kuten huomaatte, ne ovat edelleen todella hyvässä kunnossa. Tarrat ja tikkaukset ovat pysyneet ehjinä, eikä kovan kulutuksen jälkeä kengissä edes huomaa. Harmi, että nämä ovat pojalle jo aivan liian pienet, sillä muuten ne olisivat saaneet palvella häntä vielä yhden syksyn verran lisää.

Mitä merkkiä te suositte välikausikengissä?

Muoti Oma elämä Lasten tyyli Trendit

Sunnuntairetki

20160926_40.jpg

20160926_46.jpg

20160926_17.jpg

Pienin retkiläisistä oli vain hieman reilu puolivuotias. <3

20160926_60.jpg

20160926_81.jpg

20160926_83.jpg

20160926_85.jpg

20160926_76.jpg

20160926_99.jpg

20160926_95.jpg

20160926_106.jpg

20160926_116.jpg

20160926_105.jpg

20160926_110.jpg

20160926_109.jpg

20160926_133.jpg

20160926_138.jpg

Ah, Teijon Kansallispuisto. Mä en vaan koskaan kyllästy siihen.

Viimeksi olimme miehen kanssa patikoimassa kahdestaan viime vuoden marraskuussa ja niitä kuvia nopeasti katsoessani voittavat nämä tämän vuoden kuvat kauneudellaan 6-0. Jos viime vuonna sanoin, että kannattaa ehdottomasti lähteä patikointiretkelle Teijolle vielä marraskuussa, niin nyt jos koskaan oikeasti kannattaa lähteä, sillä maisemat olivat niin upeita ja kauniita, että niiden ikuistaminen kameralle tuntui jopa mahdottomalta tehtävältä.

Menkää, kokekaa ja nauttikaa. Kirjoittakaa jo nyt kalenteriin viikonlopun kohdalle Teijon Kansallispuisto.

Tällä kertaa lähdimme reissuun suuremmalla porukalla ja pitkospuita pitkin patikoi yhteensä kymmenen retkeilijää ja pikkusiskoni hieman reilu puolivuotias tyttö. Koska olimme liikkeellä lasten kanssa tarkoitti se myös sitä, että menimme täysin lasten ehdoilla. Siksipä matkanteko kesti normaalia kauemmin ja kilometrejä meille kertyi vain viisi ja tunteja saman verran, laskettuna mukaan makkaranpaisto laavulla. Lapset olivat niin innoissaan pitkospuilla kävelystä ja se olikin todella hyvää tasapainoharjoittelua. Varsinkin niillä kodin tasapainoa tarvittiin normaalia enemmän kun pikimusta suo tuntui kiinnostavan pitkospuita enemmän. Onneksi suoalue muuten oli todella kuivaa ( kiitos sadettoman syksyn ) ja paria tippumista lukuunottamatta ( ei onneksi sinne pikimustaan suohon… huih. ) matka sujui lapsilta uskomattoman hienosti. Poika jaksoi kävellä koko viisituntisen todella mallikkaasti, mutta tyttö kävi välillä huilimassa niin mun kuin miehenkin olkapäillä.

Liikkeellä oli muitakin retkeilijöitä ja paljon myös lapsiperheitäkin, koirat mukaanlukien. Tälläkin kertaa Bruno jäi kotiin meiltä kotiin, sillä kädet olivat meidän seurueessa muutenkin aivan täynnä, vaikka se olisikin voinut varmasti suuren osan ajastaan kulkea vapaana. Jospa sitten sillä kuuluisalla kolmannella kerralla Brunokin jo pääsisi pitkospuille asti?

Sen verran innostunut olen patikoinnista ja retkeilystä ylipäätään, että olisi mahtavaa lähteä retkelle kauemmaskin. Haluaisin ostaa kuksan, kunnolliset kengät patikointia varten ja trangian. Sunnuntain aikana vanha partiolainen minussa nosti päätään ja se tuntui voimaannuttavalta ja hyvältä.

Kaikenlisäksi itse Mathildedal kuin Teijokin ovat jo paikkoina sellaisia, ettei niistä voi kuin tykätä.

Suhteet Oma elämä Mieli Suosittelen