Kesäherkku.

Tämä herkku ehdottomasti kuuluu kesään ja vielä paremmin kuumaan helteiseen kesäpäivään – nimittäin jäätelökahvi.

Tämä on niin helppo tehdä, että onnistuu vaikka silmät kiinni ja takuuvarmasti tästä tykkäävät myös ne, jotka eivät kahvista kamalasti välitä, saatika sitä normaalisti juo. Mä lupaan sen!

20130710093118-001.jpg

Aikoinaan opin ite juomaan kahvia parisen vuotta sitten, kun olin ensimmäistä päivää uudessa työpaikassa ja unohtanut klassisesti eväät kotiin. Kamalassa nälässä oli kuitenkin pakko saada jotain ja työpaikalla sai juoda kahvia ilmaiseksi. No, ryystin kahvia sokeripalan läpi melkein kokonaisen päivän ja koukkuun jäin. Sen jälkeen tutustuin jäätelökahviin sekä muihin erikoiskahveihin, enkä voi elää enää ilman kahvia.

Tätä jäätelökahviahan voi tuunata oman makunsa mukaan, laittamalla vaikka sulkaajäätelöä vaniljan sijaan. Mun mielestä sitten taas paras kaveri kahville on vaniljajäätelö, eikä mikä tahansa vaan vieläpä vanhanajan. Suosittelen kokeilemaan, on aika nannaa!

Pssst. Kiitos niistä parista vinkistä ja neuvosta eiliseen postaukseen liittyen. 🙂 Lisää saa vielä kommentoida jos jollain olisi jokin neuvo tai vinkki takataskussa.

Koti Ruoka ja juoma

Kumma juttu.

Olen huomannut erään todella ihmeellisen sekä kummallisen jutun. Olette jo varmaan aika hyvin perillä pojan herkästä vatsasta ja siitä miten sitten lopulta turvauduin Pegorionin apuun, enkä aio selitellä niistä sen enempää.

Mutta, arvatkaapas mitä tapahtui n. reilu kolme viikkoa sitten? No Pegorion sanoi itsensä irti ja lakkasi toimimasta. Kyllä! Huomasin, että pojan maha ei reagoinut enää toivomalla tavalla sen käyttöön ja palattiin ns. lähtöruutuun mahan toimimisen kanssa. Ajattelin voi moro, tämäpä vasta kivaa. Olen koko tänä aikana kun pojalla on ollut mahaongelmia, antanut itse tekemääni ruokaa. Tein poikkeuksen Juhannuksena, kun en jaksanut roudata appivanhemmille pakastamiani soseita ja ajattelin pääseväni parin päivän ajan helpommalla ostamalla pojalle purkkiruokaa. En pidä yhtään siitä ajattelutavasta, että äiti joka ostaa lapselleen purkitettua valmisruokaa olisi jollain tapaa huonompi äiti, kuin se joka tekee ruoat itse. Tästä aiheesta saadaan todella suurta keskustelua ja mun mielestä ei ole olemassa oikeeta eikä väärää tapaa toimia. Kuuntele ainoastaan itseäsi, sanoi kerran yksi nainen mulle. No mä yritän ainakin.

Mutta niin, takaisin siihen ruokaan ja siihen kummalliseen juttuun. Poika siis söi Juhannuksena pelkkää valmisruokaa ja maha toimi kuin unelma! Ei tietoa ilmavaivoista, kovasta mahasta tai ummetuksesta. Sitten päätin tehdä pienimuotoisen testin ja jatkoin valmisruokien antamista melkein viikon, eikä mahan toimimisessa ollut mitään moitittavaa. Viikon kokeilun jälkeen siirryin itse tekemiini ruokiin ja kaikki mahavaivat palasivat.

p7096533-001.jpg

Ihmeellistä, sillä luulisi asian olevan nimenomaan juuri päinvastoin. Olen miettinyt pääni puhki, että mitäköhän mahdan tehdä ite väärin? Mielestäni ruoka jonka teen, on tarpeeksi kosteaa eikä liian kuivaa. Lisään joukkoon pari teelusikallista rypsiöljyä ja aluksi tein soseet keitinveteen, mutta nyt olen laittanut veden lisäksi äidinmaidonkorviketta. Voiko olla, että mun tekemässä ruoassa on jotain liikaa tai liian vähän?

Käytän pääsääntöisesti soseissa porkkanaa, kesäkurpitsaa, bataattia ja maissia. Sillon tällöin käytän perunaa, parsakaalia sekä kukkakaalia. Lihoista ollaan maistettu broileria, possua ja vähän nautaa. Sekä kaloista lohta. Poika on kyllä kaikkiruokanen ja syö ihan mitä vaan nenänsä eteen saa, eikä siis nirsoile ruoan suhteen yhtään – mutta se maha näyttää nirsoilevan senkin edestä.

Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä! Niiden, joilla on vaikka samanikäisiä kuin oma poikani ja ihan vanhemmiltakin konkareilta! 🙂

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus