Meidän Juhannus.

Linjoilla ollaan taas!

Ihanaa kun saatiin koko Juhannus nauttia mitä mahtavimmasta auringonpaisteesta – ihan huippua! Muistan hämärästi ( nimenomaan hämärästi ) että viimeksi aurinko paistoi Juhannuksena näin hyvin seitsemän vuotta sitten. Yleensähän Juhannus menee sateisissa ja vilpoisissa merkeissä. Uutisissakin jopa sanottiin, että näin lämmin Juhannus on vain kerran kymmenessä vuodessa.

Miten teidän Juhannus meni? Tuleeko grillimakkara jo ulos korvista? Meillä meni kaikinpuolin todella rauhallisesti. Kuten sanoinkin aikaisemmin, oltiin miehen vanhempien luona isolla porukalla ja siellä vietettiin päivää syöden ja ottaen rennosti. Illalla saunottiin, uitiin sekä syötiin muurikkalettuja. Rentoilua kerrakseen!

201306230929471-001.jpg

Tiedättekö mitä ihmeellistä tapahtui? Poika nukkui päiväunet ja vieläpä vaunuissa. En tiedä onko isovanhempien luona jokin eriskummallinen vaikutus, mutta siellä se poika mennä potrotti tosiaan paritkin unet päivässä. Unet ei ollut mitään maagisen pitkiä, mutta kuitenkin. Tuntui niin hyvältä kun poika nukkui rauhallisena vaunuissa ja sai itsekin levätä.

p6216080-001.jpg

20130623092947-001.jpg

Myös meidän Bruno pääsi nauttimaan oikein kunnollisesta koiranelämästä. Brunohan on ollut melkein pari kuukautta toipilaana varpaan amputoimisen takia ja kesä on meinannut mennä sillä ihan sivu suun. Onneksi nyt ollaan jo reippaasti voiton puolella ja paranemaan päin. Siellä se leikki muiden koirien kanssa pitkin pihamaata ja söi keppejä. Ranskanbulldoggi ” Viki ” oli tomera pikku pakkaus ja pojan mielestä ihan super hauska. Sitä naurettiinkin ihan kippurassa.

201306230929472-001.jpg

201306230929473-001.jpg

Uskaltauduin heittämään talviturkkini pois ( jos lasketaan, että tein sen tuossa isossa altaassa ) Appiukko oli lämmittänyt vettä monta päivää ja se oli yli 24 asteista ja ihan jäätävän kylmää! Onneksi pihasaunassa sai todella hyvät löylyt ja muurikkaletut lämmitti mieltä. Meillä on ollut ajatuksena hankkia myös omalle pihalle riippukeinu, siellä olisi kiva kölliä lämpimänä kesäpäivänä. Riippukeinu, täysinäinen maha ja levollinen mieli – siinä on todella hyvä unilääke.

Kuvia olisi jaettavaksi vaikka kuinka, mutta tässä oli nyt pieniä paloja.

Rentoa Sunnuntaita!

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli

Aamuisia tunnelmia.

p6186043-001.jpg

p6186040-001.jpg

p6186044-001.jpg

Rakastan tätä hetkeä aamuisin kun poika on välitorkuilla. Ollaan saatu aamutoimet tehtyä – syötyä puuro, leikittyä ja seurusteltua. Tästä hetkestä on tullut mulle todella tärkeä, sillä tämä on oikeastaan päivän ainut hetki kun saan vaan olla. Aivot narikkaan ja silleen.

Meillä on edelleen ongelmia päiväunien kanssa, mutta en ole jaksanut kirjoittaa niistä mitään. Olen vaan niellyt kohtaloni, ettei poika yksinkertaisesti nuku päivisin ja ottanut näistä rauhallisista aamuista kaiken irti. On todella harvinaista, että poika ottaa myöhemmin päivällä päiväunet. Kun lähdetään Brunon kanssa päivälenkille, poika kyllä  nukahtaa vaunuihin, mutta kun ne pysähtyvät herää poikakin. Sitten siellä vaunuissa vaan päristellään, kikatetaan ja jutellaan. Olenkin nyt lähtenyt lenkeille sillä fiiliksellä, ettei se nuku kumminkaa ja lenkiltä tultua olen ottanut pojan sisälle ja nukuttanut yläkerrassa – vaihtelevin tuloksin. Joskus poika nukkuu ja joskus ei. Luulen, että jos pojalla ei olisi niin paljon vaikeuksia mahan kanssa, nukkuisi hän kunnollisia päiväunia päivälläkin.

Eikä siinä. Vaikka poika ei päivisin paljoa nuku on hän silti ihan hyväntuulinen. Alkuun ajattelin, että apua, jos poika ei nuku en pysty tekemään mitään. Ja tietyllä tapaa se on tottakin, mutta olen silti hyvin pystynyt kuokkimaan kukkamaalla pojan leikkiessä vaunuissa, sekä pesemään pyykkiä ja siivoamaan. Poika seuraa siinä sivussa ja kaikki on mennyt hyvin. Säilytän tottakai päivissä samat rutiinit – syödään aina samaa aikaa ja yritän laittaa myös päiväunille. Elän siinä uskossa, että tarpeeksi kauan kun toistan samaa kuviota päiväunien kanssa, jokin päivä poika hoksaa hei tää onki päiväuniaika, nyt pitää nukkuu.

Joskus onnistun ja toisinaan taas en. Olen nyt oikeesti oppinut ottamaan hieman iisimmin.

Huomenna on miehen syntymäpäivä. Olen kuumeisesti miettinyt mitä ihmettä hänellä hommaisin, kunnes eilen sen keksin. Toivottavasti tykkää. Kun olen kysynyt mieheltä mitä sä niiku oikeesti, oikeesti haluaisit? Vastaa mies siihen Maailmanrauhaa.

Ja sitten olisi vielä Juhannus. Me mennään miehen vanhempien luokse saunomaan, uimaan ja grillaamaan – rentoilemaan. Hieman erilainen Juhannus kuin vuosi sitten. Silloin oltiin viikko Pärnun auringon alla, tehtiin autoreissu Riikaan ja olin kolmannella kuulla raskaana.

Voin kertoo, että se oli kyllä aikamoinen reissu.

Näin etukäteen jo: Mahtavaa Juhannusta!

Pssst. Korvamato muuten lähti.

Suhteet Sisustus Oma elämä