Aurinkoista sunnuntaita!
En tiedä teistä muista, mutta ainakin itselläni Lily ei ole toiminut kunnolla pariin päivään. Sisäänkirjautuminen on tuottanut tuskaa, sivusto on ollut äärimmäisen hidas ja takkuileva. Nyt parin päivän tappelun jälkeen sivusto näyttää toimivan jotenkuten, joten ennen kuin tämä taas kaatuu ja kaikki katoaa mystisesti yritän nopeasti kertoa teille meidän viikosta.
Viime vuoden puolella tein blogiin uuden postaussarjan nimeltä ” Viikko paketissa. ” Ideana oli käydä läpi kuluneen viikon tapahtumia ja ajatuksia. Ymmärsin ehkä rivien välistä, että postaussarja oli ihan tykätty, mutta siinä kävi loppupeleissä niin, että ” Viikko paketissa ” – postauksia alkoi tulla enemmän mitä niitä normaaleja. Huomasin, että blogini oli yht`äkkiä yhtä pakettiin laittamista ja päätin luopua koko ideasta.
Nyt kuitenkin lukiessani MeNaiset lehteä ( mistä tämän idean alunperin nappasikin silloin joskus…. ) ajattelin, että voisin ihan törkeästi kopioida takasivulla olevan Viikko paketissa jutun omaan blogiini. Siis samoilla aihepiireillä, mutta tietenkin meidän elämäänne keskittyen. Näin ollen tämä postaussarja pysyisi helpommin yhtenäisenä, eikä olisi niin rönsyilevä mitä aikaisemmin.
Toivottavasti pidätte ajatuksesta, sillä nyt se alkaa.
IHAN HANURISTA
Yhden päivän aikana sain kulutettua pojan lääkärireissuun reippaasti yli 100 euroa. Poika on viimeisen kahden viikon aikana valittanut meille, ettei hän oikein kuule kunnolla ja koska tämä alkoi ihmetyttämään meitä päätin, että jotain on nyt tehtävä. Tilasin ajan Mehiläiseen ja siellä selvisi pojan molempien korvien olevan täysin tulehtuneet. Ei siis ihme, ettei poika kuullut mitään saatika kunnolla edes reagoinut puheeseen. Nyt asia on kuitenkin hoidettu ja lääkekuuri on käynnissä. Tämä on toisaalta myös hyvä asia, sillä nyt poika pääsee eroon korvatulehduksesta ja voi taas normaalisti.
OLISI SAANUT JÄÄDÄ VÄLIIN
Olimme lasten kanssa loppuviikosta kaupungilla jäätelöllä. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes tyttömme sai aivan jäätävät raivarit. Hän ei suostunut pukemaan takkia ylleen ja kengät lensivät minne sattuivat. Siinä vaiheessa mietin, että olisin voinut tehdä saman reissun yksinkin, sillä ihan aina sitä ei jaksa neuvotella ja miettiä mistä ihmeestä se kenkä nyt oikein puristaa.
NIIN JA NÄIN
Tämä viikko töissä on ollut yhtä kamppailua oman itseni kanssa. Mikään ei oikein tunnu kulkevan ja tunnen rinnassani pienen stressipistoksen ja kurkussa ahdistuksen palasen. Tehtävää olisi vaikka ja kuinka ( kuten uusien ruokalistojen suunnittelua ja muuta kehitettävää….. ) mutta aika ei tunnu riittävän ja se ottaa päähän. Tai en ainakaan osaa tarttua mihinkään.
VIIKON KOHOKOHTA
Olimme lauantaina syömässä ( vanhan ) perheen kesken Naantalin Kylpylässä. Vanha perhe siksi, koska äiti ja isä ovat jo eronneet aikoja sitten mutta istuimme silti iltaa yhdessä ihan kuin silloin ennenkin. Mukana olivat myös isäni vanhemmat eli minun mammani ja pappani. Ilta oli onnistunut ja se riitti.
PARHAAT NAURUT
Parhaat naurut saan aina töissä. Mulla on maailman ihanimmat työkaverit ja huumori on välillä niin älytöntä, ettei mitään rajaa.
IHAN KIVA
Näin sattumalta ( ja pitkän ajan jälkeen ) naisen, joka oli kanssani samaa aikaa synnärillä kun poikamme ja hänen tyttönsä syntyi. Jaoimme tuolloin huoneen keskenämme ja pidimme vielä kotiin päästyämme ja koko ensimmäisen vauvavuoden ajan yhteyttä, kunnes arki sai meistä kiinni ja yhteydenpito vain hiipui. Nyt hänelläkin on jo kaksi lasta ja sopisimme, että näemme taas ajan kanssa ja vaihdamme kuulumiset.
Tässä se oli, ensimmäisen uudistunut Viikko paketissa- postaussarja. Mitä mieltä olette? Saako näitä tulla jatkossakin? Nyt juoksen ulos, sillä muut jo odottelee mua eteisessä vaatteet päällä ( mieheltä menee kohta hermot, eh…. )
Kuullaan taas, pus!
