Meillä sairastellaan edelleen. Pojan kuume on onneksi laskenut, mutta aika kova kröhä tuntuu edelleen olevan. Avomies on hieman voiton puolella oman flunssansa kanssa, mutta ihan kiva viskibasso sillä vielä on. Niin, ja mitä tulee Brunon tassuun – tuntuu, että se ei ota parantuakseen sitten millään. Jopa ihan pikkuruiset lenkit saavat tassun vuotamaan aika vuolaastikkin verta, vaikka sen kuinka suojaisi siteillä ja muovipusseilla lenkin ajaksi. Aika turhauttavaa! Voin vaan kuvitella kuinka kipeä tassu on, sillä se on todella pahannäköinen – siihen ei tunnu auttavan ilmakylvyt eikä lääkevoiteet.

Huomenna pitää hakea siihen sellainen tassusuoja. Ihmetyttää, ettei sellaista annettu meille heti.

Jotta, edes vähän saisin piristystä tähän aika synkkään viikonloppuun, selailin vanhoja kesäkuvia. Kevät kun on antanut todella kauan odotuttaa itseään ja olisin niin valmis jo kesälaitumille. Laittaa ballerinat jalkaan, ehkä ostaa ihka ensimmäiset converset itselleni ( kuvassa olevat ovat siskoni ) nauttia ihanasta kesästä torikaffeilla, mennä pitkiä lenkkejä metsässä, syödä kevyempiä ruokia ulkosalla ja muutenkin vaan nauttia.

Kaipuu on kova piru vie! Tämä tuleva kesä on muutenkin joka tavalla ihan erilainen kuin viime kesä. Olisi kiva meidän pikkuruisen perheen kesken tehdä jonkinlainen kesäreissu. Jotain pientä onkin jo ehkä suunnitteilla, muttei olla lyöty mitään vielä lukkoon. Tekisi mieli tehdä pieni Suomi – roadtrippi. Kun oltiin siskojen kanssa ihan pieniä, me tehtiin perheen kanssa automatka ympäri Suomea. Meillä oli sellainen todella ruma asuntoauto, jota ei varmasti löytynyt keneltäkään muulta, mutta sen kanssa vaan mennä potrotettiin eteenpäin. Olisi todella nostalgista jos auto olisi vielä olemassa, mutta mun tietääkseni se on jo laitettu pois käytöstä. Harmi sinänsä, sillä nyt auto olisi varmaan todella hieno ja siinä olisi tiettyä vanhanajan havinaa ja ainakin se olisi täynnä muistoja.

Kuinka kivaa olisikaan reissailla sillä pitkin Suomea oman pojan kanssa? No aika huippua.