Edistysaskeleita.
On se jännää, miten nuo vauvat oikein kehittyvät ja kasvavat. Vielä viikko sitten poika ei tajunnut hölkäsenpöläystäkään ristiäislahjaksi saamastaan leikkimatosta. Kun hänet pisti matolle, hän piti päätään sivulla ja varmasti ajatteli, että : ” On muuten hiton kivaa. Tule äiti ite tähän makaamaan kuin lahna ja katsotaan kuinka hauskaa sulla on. ”
Mutta toisin on nyt.
Nyt poika osaa ( tajuaa ) katsoa roikkuvia leluja ja saa jopa koko hökötyksen soimaan ja siitäkös vasta riemu repeää. Kädet ja jalat vispaavat edestakaisin minkä ehtivät ja leluille jutellaan ja nauretaan. Välillä katsotaan äitiä, että ” Huomaatko sä äiti nyt varmasti?
En kyllä keksi mitään sen ihanempaa katseltavaa kuin sen, miten oma poika kasvaa ja oppii. Tuntuu uskomattomalta miten pelkästään viikoissa voi olla niin paljon eroja. Tällä viikolla opitut asiat voidaan osata seuraavalla viikolla jo todella hyvin ja sitten opitaankin taas uutta. Samalla sitä pysähtyy ajattelemaan, miten lyhyt se itse vauva- aika onkaan. Poika täyttää kohta kolme kuukautta ja tuntuu jo todella isolta ja jämerältä – ei vauvalta ollenkaan. Kohta totutellaan soseisiin ja mitä vielä, apua mun poika kasvaa isoksi pojaksi!
Tähän loppuun on vielä pakko jakaa teidänkin kanssa tämä kuva. Hoksattuaan miten hauska leikkimatto olikaan näytti poika käsimerkein, että on tää kyllä aika cool ja rock.
No tietty on.
