Kaikkihan nyt Beatrix Potterin tietää!
Pari postausta takaperin lupailin kertoa teille enemmän ristiäislahjaksi saadusta satukirjasta. Olin toivonut jonkinlaista satukirjaa, tai lähinnä sellaista missä olisi paljon erilaisia pikku tarinoita tai yksi iso tarina.
Anoppi oli kuullut toiveeni ja osti pojalle Beatrix Potterin Petteri Kaniinin satumaailma kirjan. Ja nyt kaikille niille, jotka eivät tiedä kuka Beatrix Potter on, niin kerrottakoon, että teillä on todella iso aukko sivistyksessä! Kaikkihan nyt tietävät tämän lastenkirjailijan sekä kuvataiteilijan – pakko tietää! Itse muistan miten lapsuudessa töllötin telkkarista hänen saduistaan tehtyjä piirrettyjä. Ne olivat aivan parhaita. Niissä oli hauska ja jännittävä tarina ja pidin siitä miten hienosti sadut oltiin kuvitettu ja niissä oli paljon tutkittavaa. Teki itse mieli jopa olla Petteri Kaniini tai Rouva Siiri Sipinen.
Muistatteko omasta lapsuudesta nämä piirretyt ja tarinat?
Kirjassa on koko Beatrix Potterin tuotanto, sekä neljä ennen julkaisematonta tarinaa. Olin aivan haltioissani tämän kirjan saadessani ja olen jopa jo lukenut tarinan Petteri Kaniinista – se oli pienenä lempparini.
Se tottelematon pikkuisen paksu kaniini meni aina äidin pyynnöistä huolimatta Herra Vänskän puutarhaan ja söi mahansa kipeäksi erilaisista kasvimaan herkuista.
Toinen lempparini oli tarina Kahdesta tuhmasta hiirestä.
Nämä kaksi hullunkurista hiirulaista laittoivat koko nukketalon sisustuksen uusiksi ja kähvelsivät sieltä tavaraa omaan kotikoloonsa.
Nämä tarinat on niin ihania, tuli todella nostalginen fiilis kirjaa selaillessa. Juuri tällaista kirjaa on kiva lukea pojalle. Sitten kun poika kasvaa on kiva ihmetellä yhdessä pikkutarkkoja kuvia ja lukea yhdessä iltasatuna – aina uudestaan ja uudestaan.
Suurkiitokset anopille.
Ja ainiin, Mahtia Ystävänpäivää kaikille!
