Huopikkaat, huopikkaat.
No ei nämä nyt aivan ihka aidot huopikkaat ole, mutta huovutetut töppöset kuitenkin ja aika söötit. Poika sai nämä isomummilta lahjaksi ja täytyy myöntää, että luulin näitä ensin koristeiksi. Töppöset oli pakattu niin tiiviisti ja nätisti sellofaaniin, etten ottanut näitä heti edes käyttöön. Samalla kauhistelin, että voiko jollain todella olla näin pieni jalka.
No jouluna sitten isomummi kyseli onko töppöset olleet hyvät. Öööö, juu ne töppöset! Voiko niitä niinku käyttääkki? kysyin hieman nolona. Juu, juu käyttöön ne on tarkoitettu. Hyvä minä!
Pelkäsin, ettei töppöset enää menisi pojalle, mutta onneksi olin väärässä. Eilen sitten nämä näkivät ensimmäisen kerran päivänvalon ( tai sen verran mitä vaunuissa olevan kantokopan vällyjen alta voi nähdä.) Olivat varmaan aika lämpimät – toivon ainakin.
Olisi muuten kiva jos pojalla olisi ensi talvena käytössä ihan kunnolliset ja aidot huopikkaat. Siskoni pojalla oli ihanat tummansiniset – peruja omalta isältä. Mistäköhän mahtaisi löytää huopikkaita? Kelpuuttaisin sellaiset itsellenikin. Ovat muuten puolet nätimmät kuin sellaiset Uggit – ne on kamalia.
En osaa sanoa mistä isomummi oli nämä ostanut, mutta veikkaan, että jostain pienestä lahjatavaraliikkeestä. Ehkä kenties, kuka tietää.
Tällä hetkellä poika vetää sikeitä ulkona ja jalassaan isänsä vanhat lampaanvillasta tehdyt töppöset. Veikkaan, että ne on vielä lämpimämmät mitä nämä huovutetut.
Kivaa alkanutta viikkoa!
