Elokuu on tarkoittanut monille perheille palaamista takaisin vanhaan kunnon arkeen. Kesälomat on nyt vietetty, mökillä saunottu ja uitu, sekä vain vietetty huoletonta kesäelämää. Vaikka meillä kesälomaa pitikin tänä kesänä ainoastaan mies, on myös täällä otettu normaalista arjesta kiinni. Tai ainakin kovin ollaan yrittämässä, mutta se tuntuu jokseenkin aika nihkeeltä.

Meillä lapset ovat siis olleet koko kesän miehen kesälomaa lukuunottamatta päiväkodissa, joten mistään sen suuremmasta muutoksesta ei siinä mielessä ole kyse, paitsi että nyt pitäisi hieman hiljentää menoa ja meininkiä. Olen tällä viikolla nukkunut kaksi kertaa pommiin ja molempina kertoina myöhästynyt töistä puolituntia. Ajanut töihin kamalassa kiireessä ja ollut super nolona esimieheni edessä. Enhän mä koskaan nuku pommiin, saatika myöhästy töistä, siksi pieni ryhtiliike olisi enemmän kuin tarpeen.

Olen huomannut, että olen ollut aika väsynyt kesän jäljiltä, vaikka me ei olla edes tehty mitään sen ihmeempää. Itseasiassa jopa vähemmän mitä viime kesänä, sillä tänä vuonna välistä jäi jo perinteeksi muodostunut Tammisaari-päivä ja reissu Korkeasaareen. Tosin, sillä ehkä saattaa olla vaikutusta, että viime kesänä tein töitä vain osa-aikaisesti ja aikaa erilaisiin juttuihin oli myös keskellä viikkoa. Tänä kesänä aika rajottui lähinnä viikonloppuihin sekä arki-iltoihin ja voi pojat kyllä sitä on tullut mentyä, ehkä lähinnä siksi koska aika oli mukamas niin ” rajallinen. ” 

Kesän jälki näkyy myös kotona. Lastenhuoneessa, kylppärissä ja ihan kaikkialla täällä. Lastenhuoneen seinällä oleva kello lakkasi käymästä muistaakseni toukokuussa, mutten ole jaksanut vaihtaa siihen pattereita. Nyt olisi jo korkea aika. Samoin pojan sänky on yksi suuri sekametelisoppa, hyvä kun poika itse edes mahtuu nukkumaan siellä. Se on täynnä kaikenlaisia peittoja, vilttejä ja huopia. Tyynyjä ja pehmoleluja. Niitä kuulemma tarvitaan, että on lämmin nukkua ja sängyssä olisi pehmeää. Koskakohan viimeksi olen vaihtanut sieltä lakanat ja katsonut mitä kaikkea sieltä ihan oikeasti löytyy?

Tytön kiharapilvi on kasvanut kesän aikana niin pitkäksi, että sitä pitäisi ihan oikeasti jo leikata. Ensimmäistä kertaa koskaan ikinä. En vain ole raaskinut, sillä pelkään kiharien katoavan.

Olohuoneemme ja koko kotimme huutaa pientä freesausta. Vanhaan nahkasohvaamme on tullut kesän aikana reikä, samoin mun lemppari sohvatyynyyn. Olen jo vähän kyllästynyt seinällä olevaan eurolavaan ja haluaisin sen tilalle jotain muuta. Toisaalta ei ole mitään järkeä enää sisustaa täällä, jos kuitenkin löydämme talon ja pääsemme muuttamaan. Ikkunat ovat myös pesemättä, ehkä pesen ne vielä tämän syksyn aikana. Kai silloinkin voi ikkunoita vielä pestä?

Voi olla, että eilen grillasimme kesän viimeiset makkarat. Helppoa, vaivatonta ja nopeaa. Ei kovin ravintorikasta, mutta pelastaa välillä kiireiset ja väsyneet päivät, sekä maistuu kaikille.

Pienin askelin me ollaan siis otettu arjesta kiinni. Miten arki on sujunut teillä kesän jälkeen?