Olen yksin kotona. Mies lähti lasten kanssa vanhemmilleen saunomaan ja uimaan. Ajatus lämpimästä saunasta ja viilentävästä vedestä kuulosti kyllä houkuttelevalta, mutta koska viimeksi olen saanut olla täysin yksin kotona, ilman yhtään ketään? Siitä on niin pitkä aika etten edes muista. Niinpä nyt päätin, että haluan jäädä kotiin ja nauttia tästä ihanasta hiljaisuudesta. Kaikenlisäksi välillä tekee niin hyvää miehellekin, että hän saa mennä ja tehdä asioita yksin lasten kanssa. Aina ei tarvita äitiä mukaan vaihtamaan vaippaa tai pyyhkimään kesäflunssaisia neniä. Joskus on hyvä miehenkin kokeilla miten ne narut niissä käsissä oikein pysyvätkään.

Mä lähden kohta Brunon kanssa ulos lenkille, mutta sitä ennen halusin jakaa pari ihan satunnaista kuvaa teille viikonlopusta. Olin eilen kokonaisen päivän aurinkoisessa Naantalissa eräässä seminaarissa ja voi pojat, että tällä hetkellä on hieman tyhjä olo. Inspiroitunut kyllä, mutta lähinnä nyt tuntuu, että pääni halkeaa kaikesta siitä tiedosta, tsempistä ja omien unelmien tavoittelemisesta. Huh! Edessä on aika paljon hommaa tulevaisuutta ajatellen, mutta kun vaan jaksaa uskoa itseensä ja ajatella, että tämä kaikki vie vielä aivan uudenlaisiin ulottuvuuksiin, niin eiköhän se tästä.

Aivan varmasti. Olen täysin varma siitä.

Lämpimän ja pitkän päivän jälkeen poikkesimme vielä isosiskoni luona. Siinä ulkoterassilla kahvia juodessa kaikki se minkä takia olen päättänyt ryhtyä yrittäjäksi yht`äkkiä konkretisoitui. Se osui kuin märkä lapanen vasten mun kasvoja ja ymmärsin, että tässä on se minun miksi.

Lapset ja perhe. Kesä, kiirettömyys ja vapaus. Ilo, onni ja kiitollisuus. Kuuma kahvikuppi ja sokeridonitsi seitsemän aikaan illalla. Tunne siitä, että tässä elämä on. Haluan pitää tästä kiinni, puristaa, suukotella ja pistää taskuun.

Elämä.