Hormoonikierukka Mirena

Syksyllä tulee kaksi vuotta siitä kun otin itselleni ehkäisykeinoksi hormoonikierukka Mirenan ( jos ette halua lukea näin intiimiä tekstiä, suosittelen lopettamaan lukemisen tähän ) ja viime kuukauden aikana, tai oikeastaan lähiviikkojen aikana olen tullut siihen tulokseen, että on aika luopua kierrukasta.

En kuitenkaan luovu siitä siksi, että olisimme tekemässä lisää lapsia, sillä lapsilukumme on jo täynnä. Luopumisen syynä on lähinnä oma hyvinvointini ja se, että tällä hetkellä kropassani tapahtuu kaikenlaista kummallista, itselleni täysin vieraita asioita ja uskon näillä kaikilla olevan yhteys kierrukkaan.

Antakaas kun mä hieman kerron teille.

20160706_41.jpg

Tyttömme syntyi kaksi vuotta sitten kesäkuussa ja saman vuoden syksyllä lääkärin ja neuvolatädin suosituksista otin itselleni Mirenan hormoonikierrukan. Olin aloittanut hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden käytön ollessani muistaakseni 16- vuotias ja tuolloin söin kaikkien tapaan e-pillereitä, joiden merkkiä en enää muista. Muistan kuitenkin sen, että reilu kolme vai peräti neljä vuotta pillereitä syötyäni huomasin, etteivät ne sovi keholleni yhtään. Kaikenlisäksi olin todella hajamielinen pillereiden ottoajasta ja välistä saattoi jäädä jopa parinkin päivän pillerit.

Vaihdoin pillerit Nuvaring ehkäisyrenkaaseen ja käytin sitä vain alta vuoden. Ainut hyvä asia renkaassa oli se, että se oli helppokäyttöinen ja sopi hyvin kaltaiselleni unohtelijalle. Huonot puolet renkaassa olivat kuitenkin ne, että se tuntui välillä epämiellyttävälle ja liikuntaa harrastaessa se joskus jopa liikkui pois paikoiltaan.

Niinpä luovuin kokonaan myös renkaasta ja samaa aikaa kaikista hormonaalisista ehkäisyistä ja loppu onkin historiaa. Ensin syntyi poika ja puolitoista vuotta myöhemmin tyttö.

20160706_42.jpg

Kahden synnytyksen jälkeen ja lapsiluvun ollessa täynnä tuli uudestaan ajankohtaiseksi miettiä ehkäisyä uudelleen. Olin jo päättänyt, etten palaa takaisin pillereihin ja tällä kertaa myös rengas saisi jäädä uudestaan kokeilematta. Olin kuullut paljon hormoonikierrukasta ja siitä kuinka helppo se on. Sivuvaikutuksia sillä olisi vain vähän, vie kokonaan pois kuukautiset ja sitä suositellaan ehdottomasti jo synnyttäneille äideille. No, menin ja otin ja viikko laittamisen jälkeen löysin jo itseni terveydenhoitajan vastaanotolta lyhennyttämässä kierrukan lankoja. Tästä eteenpäin vuosin epäsäännöllisen säännöllisesti melkein puolivuotta todella niukkaa vuotoa lähes päivittäin. Soitin asiasta terveydenhoitajalle mistä sain vastaukseksi sen, että kierrukan kanssa pitää olla kärsivällinen ja kaikki aikanaan, kyllä se siitä asettuu.

No, eipä asettunut. Tässä sitä ollaan edelleen kohta kaksi vuotta kierrukan laittamisen jälkeen.

20160706_47.jpg

Niukan vuodon lisäksi ennen todella hyvässä kunnossa oleva ihoni on alkanut voimaan todella huonosti. Selkäni on täynnä erikokosia finnejä ja patteja, jotkut ovat kipeitä toiset taas eivät. Leukaperäni on kuin perunapelto ja uusia näppylöitä tulee joka päivä vain lisää ja lisää. Olen tehnyt kaksi raskaustestiä, sillä olen pelännyt olevani raskaana. Vatsani on jatkuvasti turvoksissa ja rintoja särkee. Alavatsassa on voimakkaita kuukautiskipuja muistuttavia vihlasuja ja polttoja. Myös alaselkäni on välillä niin tulessa, etten pysty edes kävellä. Olen väsyneempi kuin koskaan ikinä aikaisemmin ja työpäivien jälkeen olisin valmis vaipumaan tuhatvuotiseen uneen.

Ja minä en ole koskaan ennen edes nukkunut päiväunia, saatika ollut niiden tarpeessa!

Nyt olisi ihana kuulla onko siellä joku toinen Mirena hormoonikierrukkaa käyttävä?

 

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Terveys

Siin on jotain niin oikeaa, valoa aamun valkeaa

20160627_1.jpg

20160627_31.jpg

20160627_36.jpg

20160627_329.jpg

20160627_43.jpg

20160627_44.jpg

20160627_60.jpg

20160627_66.jpg

20160627_121.jpg

20160627_109.jpg

20160627_128.jpg

20160627_136.jpg

20160627_143.jpg

20160627_150.jpg

20160627_193.jpg

20160627_210.jpg

20160627_239.jpg

20160627_242.jpg

20160627_247.jpg

20160627_276.jpg

20160627_304.jpg

20160627_331.jpg

20160627_307.jpg

20160627_315.jpg

20160627_314.jpg

20160627_321.jpg

Huoh.

Olipa vaikea palata arkeen, sillä meillä oli niin uskomattoman ihana juhannus. Kuten kerroinkin, me vietimme sen pikkusiskoni luona maalla ja siellä vierähtikin kokonaiset kaksi päivää. En muista koska viimeksi olisimme olleet koko perhe ihan täysin vapaalla, irti aivan kaikista rutiineista sekä aikatauluista ja piru vie se tuntui hyvältä.

Vaikka toisten nurkissa oleminen ei aina välttämättä ole kovin rentouttavaa, on pikkusiskoni pieni keltainen torppa keskellä ei mitään, ollut aina mulle jonkinlainen turvasatama. Siellä mieleni oikeasti lepää kunnolla ja muistuttaa mua siitä, miksi haluamme niin kovin muuttaa lasten kanssa maalle. Kun katsoo paljain jaloin nurmikentällä juoksevia ja hymyileviä lapsia, voi vain toivoa, että vielä joskus koittaa meidänkin vuoromme.

Meillä ei ollut sen suurempia suunnitelmia, vaan menimme täysin lasten ehdoilla. Päivällä teimme ruokaa, juoksimme vuoron perään lasten perässä pihamaalla, ihmettelimme suuria kotiloita ja pelasimme mölkkyä. Pienimmät juhlijatytöt ( meidän tyttömme sekä pikkusiskoni kaksi tyttöä, joilla ikää ensimmäisellä kohta kaksi ja toisella reilu kolme kuukautta ) nukahtivat omiin sänkyihinsä jo kahdeksan aikaan illalla, mutta poika valvoi sitkeäsi puoli 11 asti illalla, uiden uima-altaassa ja saunoen poikien kanssa.

Ajattelin, että onhan sitä juhannus lapsillakin.

Meillä oli pikkusiskon kanssa suuret suunnitelmat juhannussaunasta ja hemmotteluhoidoista, mutta löysimmekin itsemme terassilta syöden sipsiä ja juoden tinto de veranoa, joka oli kuin linnunmaitoa. Nukkumaan menimme puoli kolmen aikaan yöllä, silmät sikkurassa ja heräsimme aamulla jo ennen kahdeksaa, kiitos aamuvirkkujen tyttöjen. Seuraava päivä täyttyi kävelyretkistä ja sisiliskojen metsästyksestä. Vohvelien paistamisesta ja rennosta yhteiselosta.

Niin ihana keskikesän juhla. Tämä maanantai on tuntunut kieltämättä aika kurjalta ja harmaalta.

Pojan sanoja lainaten: ” Koska tehdään tämä kaikki uudestaan? ”

Psst. Anteeksi taas laimea Juha Tapio lainaukseni otsikossa, mutta juhannuksessa vain on jotain niin oikeaa.  On yöttömät yöt ja kaikkee. Mun lempparijuhla.

Suhteet Oma elämä Mieli