Meillä riidellään. Ihan koko ajan, melkeinpä tauotta. Ja kunnollakin vielä. Lyödään, huudetaan, potkitaan ja sanotaan tyhmäksi. Kannellaan meille vanhemmille mitä tyhmemmistä asioista ja paljastetaan heti jos toinen tekee jotain mitä ei saa tehdä. Meillä maataan toisen päällä niin, että liiskatuksi tullut alkaa itkeä krokotiilinkyyneleitä. Osoitellaan sormella ja ollaan olevinaan niin isoja, vaikka todellisuudessa ollaan vielä niin pieniä.

Toista ei haluta mukaan leikkeihin ja kädestä napataan juuri se lelu, millä toinen leikki. Napattuja leluja ei anneta takaisin, vaan ne joko heitetään pois tai piilotetaan jonnekkin mistä toinen ei niitä löydä. Ruokapöydässä sohitaan toista haarukalla tai lusikalla ja sörkitään toisen lautaselle, mikä aiheuttaa itkupotkuraivareita.

Kiusataan toista aivan turhaan sanomalla, ettei toinen saa jotain ( kuten vaikka banaania… ) vaikka oikeasti molemmat saisivat ne kuitenkin.

Kisataan kumpi on ensimmäisenä pesemässä hampaita ja kumpi saa istua vessanpöntön kannen päällä ja muutenkin kisataan oikeastaan aivan kaikesta. Koko ajan, siis ihan niinku koko ajan! Toinen on aina olevinaan parempi kuin toinen.

Ei päästetä huoneeseen, vaikka huone on yhteinen. Ollaan esteenä portaissa niin, että toisen on vaikea päästä niissä ylös tai alas.

Välillä noi kaksi apinaa pitää erottaa toisistaan eri huoneisiin, koska yhteiselosta ei näytä tulevan yhtään mitään!

Puuuuuuuuuuuuuuuhhhhhhhhhh!!!!!!!!!

Kyllä mekin siskosten kanssa riideltiin, mutta oliko se oikeesti muka tämmöstä? Ainaista pirun vääntämistä?

Mitenkäs teillä muilla? Kääntäkää nyt veistä mun haavassa tai ripotelkaa suolaa niihin kertomalla, ettei teidän lapset ikinä koskaan riitele.

Amen, I have spoken.