Kesä saapui vihdoin terassille

Voi morjesta mitkä kelit tuolla ulkona on, en kestä! Ollaan lasten kanssa jääty suoraan päiväkotipäivien jälkeen ulos pihalle keinumaan, hiekkalaatikolle tekemään kakkuja ja vietetty aikaa muuten vaan pihalla aina siihen saakka, kunnes olen tajunnut kellon olevan jo aivan liikaa eikä päivän toista lämmintä ruokaa ole vielä edes syöty.

Vaikka taloyhtiömme piha ei olekkaan kummoinen, riittää siinä oleva tila kuitenkin ihan hyvin meidän nassikoille. Suurimmanosan ajasta me vietetään kuitenkin meidän takapihamme terassilla, jonka vihdoin sain talviteloiltaan kesäkuntoon!

20160507_2.jpg

20160507_1.jpg

20160507_4.jpg

20160507_7.jpg

20160507_9.jpg

20160507_16.jpg

20160507_14.jpg

20160507_21.jpg

Mitään uutta terassilla ei ole tapahtunut, eikä uusia hankintoja ole hankittu, paitsi pari nättiä viherkasvia ( vai kukkaa? ) joiden nimeä en edes tiedä. Olivat kuitenkin sen verran nättejä, että ne oli sen vuoksi aivan pakko ostaa. Suurimman osan tyynyistä olen kaivanut kaapeista taas esille ja olohuoneen sohvan päällä olleet tyynyt, suuri virkattu peitto sekä tarjotinpöytä pääsivät majailemaan kesäksi terassille.

Ajatuksena on maalata terassin seinät uudestaan valkoisiksi, sillä aika ( jo neljä vuotta! ) ei ole kohdellut niitä kamalan hyvin. Enkä tietenkään pitäisi pahitteeksi, jos sohva keräisi kesän aikana kaverikseen lisää tyynyjä.

Mutta, katsotaan mihin tämä kesä oikein vie.

Nyt suuntaan takaisin terassille, aurinko laskee sinne kivasti ja nautin nyt siitä!

Hyvää viikonloppua ja mahtavaa Äitienpäivää kaikille äideille! <3

Koti Sisustus DIY

Tätä olen odottanut ja pelännyt

Vaikka aikaiset aamuherätykset tuottavat usein itselleni hieman vaikeuksia, nautin niistä silti suuresti. Aloitan työni vaihtelevasti joko kuuden tai puoli seitsemän aikaan aamulla ja herätyskelloni herättää joka aamu 04.20. Vaikka se voisi herättää puolituntia myöhemminkin pidän siitä, että saan touhuta aamulla rauhassa, vaikka en juo edes kahvia saatika syö aamupalaa. Sen sijaan menen Brunon kanssa lenkille ja oikeastaan vaan jumitan, eli teen aamutoimeni mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti.

Melkein heti töihin päästyäni otan isoon lasikuppiin kahvia ja lorautan siihen maitoa sekä kermaa. Se tunne, kun on ajanut aikaisin aamulla töihin ja saa kermalla höystetyn kahvikupin käteen, on jollain tavalla uskomattoman lohdullinen tunne.

Siitä mä pidän. Vasta ensimmäisen siemauksen jälkeen aivoni aktivoituvat tulevaan päivään ja pystyn kommunikoimaan työkavereideni kanssa.

On olemassa myös toinen asia mistä pidän aikaisissa aamuissa. No se ajaminen, töihin. Autolla, yksin. Sanokaa mua kummalliseksi, mutta mun mielestä se on niin rentouttavaa istua aamulla auton rattiin ja vain ajaa. Ja koska työni alkavat vielä suht aikaisin, on liikenteessä yleensä hiljaista ja saan ajaa kilpaa nousevan auringon kanssa ja ihailla sitä kuinka he herättää pikkuhiljaa maailman uuteen päivään.

Mulla on vielä tapana överilaulaa autossa. Sillä tavalla dramaattisesti, aivan kuin olisin jossain musikaalissa ja sen kirkkain tähti. Paras biisi överilauluun on tällä hetkellä Antti Tuiskun Pyydä multa anteeks kunnolla.

Toimii.

Sitten on myös jotain mitä olen pelännyt ja ne vaanivat tuolla:

20160502_2.jpg

Hirvet. Ne metsän suuret ( siis oikeesti ihan JÄÄTÄVÄN kokoiset ) kuninkaat, jotka tyynen rauhallisesti jolkottelevat tien yli yhtään sen enempää välittämättä tuleeko sieltä auto vai ei.

Tällä viikolla olen nähnyt niitä lähietäisyydeltä kolme. Voin kertoa, etten ole koskaan aikaisemmin tiennyt miltä tuntuu kun pelko valuu jalkoihin, mutta nyt tiedän.

Ja tätä ole pelännyt jokaisena iltana kun olen antanut lapsille suukot poskille, istunut aamulla auton rattiin ja överilaulanut Antti Tuiskua.

Tämän jälkeen työmatkani siirtyi moottoritielle.

Suhteet Oma elämä Työ