Minä elän!
Huh! Moikka kaikille, täällä ollaan.
Tiedättekö, kun joskus kesähelteillä on tapana viettää koko päivä aina aamuvarhaisesta iltamyöhään asti ulkona tehden kaikenlaista? Sitten kun illalla malttaa tulla sisälle, on olo ihanan riutunut, mutta hyvällä tavalla. Kainaloissa haisee hiki, posket ovat punaiset ja saaneet auringonsäteistä vähän väriä, hiuksissa voi olla tuulen mukana tullutta hiekkaa ja ne ovat muutenkin sotkuisella nutturalla. Kämmenet ovat kovat koppurat ja kynsien alustat mustaakin mustemmat. Olo on inspiroitunut, energinen ja vähän ehkä jopa malttamaton. Haluaisi koko ajan tehdä vain lisää ja lisää. Suunnitella, toteuttaa ja taas pysähtyä miettimään kahvikupin ääreen. Hengittää syvään, unelmoida ja taas suunnitella sekä tehdä, tehdä ja tehdä. Lisää. Ihan koko ajan.
Jep. Juuri tällainen olo mulla on ollut jo monta päivää.
Voin kai vihdoin sanoa, että olen herännyt pitkästä talviunestani. Vaikka se kuulostaakin todella ällökliseiseltä, niin sanon sen kuitenkin: Tämä kevät tuntuu erilaiselta kuin kaikki muut. Olen sanonutkin teille, etten ole koskaan kärsinyt kaamosmasennuksesta, mutta juuri viime syksyn koin todella ahdistavaksi. Pimeä syksy ja siihen perään vielä pimeä talvi oli itselleni aivan liikaa ja olen niin iloinen, että seuraavan pimeän ajanjakson alkuun on vielä tovi aikaa.
Aurinkoisten päivien vuoksi olenkin käynyt kotona sisällä lähinnä kääntymässä ja hiekkaiset lattiat sekä lastenhuone loistavat epäsiisteydellään, mutten anna sen häiritä. Tiedän, että joku päivä kuitenkin sataa ja voin silloin vaikka puunata kotimme jokaisen nurkan.
Olen myös viimein uskaltanut pestä toppahaalarit ja paksummat hanskat varastoon ( meidän tapauksessa varasto on lastenhuoneen kaapissa oleva iso Ikean muovikassi, eh. ) ja lapset ovat painaneet menemään lenkkareissa ja voin kertoa, että en muistanut yhtään kuinka lujaa niillä pääseekään! Samalla, että olen saanut kirjaimellisesti juosta lasten perässä pihalla, on ollut myös ihanaa huomata ettei kevät tee iloiseksi ainoastaan meitä vanhempia, vaan myös lapset nauttivat heräävästä luonnosta ja viimeinkin leikkikelpoisesta hiekkalaatikosta.
Potkupyörä on saanut kaveriksi potkulaudan ja lenkille lähtiessä suoritetaan arvonta sen hetkisestä menopelistä. Saippuakuplia ostin Tigerista kaksi kappaletta eurolla ja tyttö söi omansa.
Tällä hetkellä suunnittelen etupihamme kukkapenkkiin jotain istutettavaa. En tiedä yhtään, että mitä. Ideoita saatte kertoa! Kukkapenkki on aamupäivästä suorassa auringonpaisteessa ja loppupäivästä sekä illasta täysin varjossa. Mikä kumma siinä menestyisi? Jotain ihmeellistä sieltä tosin jo pilkottaa, pieni ihana sininen nuppu.
En muista istuttaneeni siihen mitään, siksi se tuntuu ihmeelliseltä.
Ah, kevät. Kevät, kevät, kevät, kevät!