Te varmasti haluatte jo tietää, että miten meillä on mennyt pojan kanssa uimassa? No, mäpä kerron teille. Nyt on varmasti aika jo kypsäkin ja uintikertojakin on kertynyt jo todella kiitettävästi, joten…

lyhyesti ja ytimekkäästi:

” Jeeeeeeeeeeeee-eeeeeeeeeeeeeeeeeee-eeeeeeeeeeeeeee-eeeeeeeeeeeeeeeeeeeeh! ”

Olen niin super, super iloinen siitä, että sain itseäni niskasta kiinni sen verran, että uskalsin murtaa itse rakentamani vankilan kalterit ja lähteä pojan kanssa harrastamaan yhdessä! Woop, woop! Myönnän, että alku hieman jännitti, tietty. Vaikka poika on uinut jokaisena kesänä joko meressä tai järvessä ja vesi on hänelle elementtinä todella tuttu, jännitin pojan reaktiota etenkin isosta uimahallista, ihmispaljoudesta ja kovasta hälinästä.

Jännitykseni osottautui kuitenkin täysin turhaksi, sillä kaikki meni ensimmäisellä kerralla uskomattoman hyvin. Toki, häntä aluksi vähän jännitti iso pukuhuone, suuri suihkutila ja vielä suurempi sauna, mutta ymmärtäähän nyt sen – melkeinpä kaikki näyttää kolmevuotiaan silmissä todella suurelta ja jännittävältä. Jännitys kuitenkin laukesi jo saunanlauteilla, kun mukana oli ystäväni hänen tyttönsä kanssa ja ei mennyt kuin pihaus, niin sitä jo kikateltiin lauteilla vierekkäin.

Altaille päästyämme nappasimme lainakellukkeet käsivarsille ja yhtään sen enempää arkailematta poika hyppäsi altaaseen ja sanoi – ” Äiti. Mä en tarvii apua! Mä osaan itse! ” – ” Öööö….okei. No et sä kyllä ihan vielä taida osata…. ” ajattelin, mutten sanonut mitään. Mä vaan nauroin ja olin onnellinen ja iloinen siitä, että me tehtiin yhdessä jotain kivaa.

Ja ihaninta oli huomata, että hän todella piti uimisesta. Hän hyppi reunalta veteen, meni uppeluksiin, nousi pintaan, nielaisi vettä ja sanoi ettei se haittaa. Siinä samassa hän oli jo uinut liukumäelle, nousi ylös altaasta ja meni laskemaan. Hän kaatoi kastelukannulla vettä pyörivään myllyyn ja heitti kumirenkaita pohjaan ja noukki niitä sieltä varpaillaan. Hän päättäväisesti räpiköi syvässä päässä, etteivät jalat osuneet pohjaan ja altaan matalalla puolella harjoitteli käsipohjaa, kahlasi ja välillä harjoiteltiin taas kunnon uimista.

Uimassa olimme ensimmäisellä kerralla tunnin verran ja aika meni kuin siivillä. Poika tietää, että torstai on meidän uintipäivä ja kysyy päiväkodista kotiin päästyämme, että olenko muistanut varmasti pakata uimakassin valmiiksi.

Tällä hetkellä olen aikeissa ostaa uuden kymppikortin ja odotan jo seuraavaa torstaita, kuten joka viikko.

Niinkun Sami Saari sen sanoi – ” Se on helvetin jees. ”