Kevätsiivous
Vaikka eilen saimmekin tuntea jäätävän kylmän viiman ja pieneen lumipeitteeseen peittyneen luonnon, olen näistä huolimatta kääntänyt katseeni kunnolla kevääseen. Olen sitä mieltä, että pienestä takaiskusta ei kannata lannistua. Kohta saamme oikeasti sanoa hyvästit näille pikku pakkasille sekä vihdoin ja viimein pestä lasten toppahaalarit, kuomat ja kypärämyssyt odottamaan ensi talvea.
Keväästä, valosta ja pidentyneistä päivistä innostuneena olen siis raivannut meidän kotia kevät kuntoon. Kevätauringolla on petollinen tapa näyttää kaikki kodin pölyisimmät kohdat ja pienistä sormenjäljistä tahriutuneet ikkunat. Olen imuroinut kotia kuin raivohullu ja vaihtanut olohuoneessamme järjestystä, pessyt vanhat matot pesulassa ja ollut enemmän kuin tyytyväinen uuteen olohuoneemme mattoon, jonka mies osti puoliksi yllätyksenä!
Olen ahdistunut kaikesta turhasta ja pienestä roinasta ja ottanut töistä pahvilaatikoita sitä varten. Olen ymmärtänyt, ettei ole mitään järkeä omistaa miljoona erilaista tuikkukippoa, vain sen vuoksi koska ne ovat nättejä. Laatikot täyttyvät toivon mukaan lähipäivinä ja seuraavan kerran haluan nähdä nämä surullisen kuuluisat roinalaatikot vasta sitten, kun olemme joskus tulevaisuudessa tekemässä muuttoa. Silloin päätän niiden kohtalosta uudelleen ja katson istuvatko ne enää meidän kotiin.
Olen vienyt pari kassillista lasten pieneksi jääneitä vaatteita kierrätykseen ja antanut ystävälleni tytön vanhat kurahousut. Lastenhuoneessa nököttää iso jätesäkki täynnä leluja, joita laitoimme sinne pojan kanssa yhteistuumin. Olin todella yllättynyt siitä, kuinka hienosti poika suhtautui ajatukseen ja jätesäkistä löytyy jopa sellaisia leluja, joita en olisi osannut sinne edes kuvitella. Silti, tästä huolimatta lastenhuone on vieläkin hävettävän täynnä leluja, joilla ei sen kummemmin leikitä.
Vaikka olenkin onnistunut jo ihan kohtuullisen hyvin tavaran karsimisessa, kasvoi silti keväinen hankintalistani hieman, sillä pojan kurahousujen lisäksi jouduin ostamaan pojalle uudet kumisaappaat, kurahanskat ja sisätossut päiväkotia varten. Miten ihmeessä pienen ihmisen jalka voi kasvaa niin nopeasti? Kaikenlisäksi myös tyttö sai uudet kurahousut, kun hän oli salaman nopeasti kasvanut ulos vanhoista 86 senttisistään.
Miten muuten voi olla mahdollista, että molemmille lapsille täytyy ostaa juuri samaa aikaa kaikenlaista? Olisi paljon lompakkoystävällisempää, jos toinen kasvaisi ulos trikoopöksyistään vaikka kuukautta myöhemmin.
Miten musta tuntuu siltä, että multa jää tänäkin vuonna herrainkengät hankkimatta?
