Ostin viimeksi bikinit itselleni vuonna 2014, tytön ollessa vain parin kuukauden ikäinen. Tuolloin rintavarustukseni oli imetyksestä johtuen pari kokoa normaalia suurempi, enkä millään mahtunut vanhoihin bikineihin ja uudet oli saatava kylpyläreissua varten.

Kylpyläreissun jälkeen jäivät bikinit kaappiin omaan koriinsa, enkä käyttänyt niitä enää sen kummemmin. Jo ihan siksi, etten enää vietä aikaa auringossa samalla tavalla mitä nuorena ja sen sijaan, että kärventäisin sitä auringon alla, yritän suojata sen mahdollisimman hyvin.

Mutta nyt, kun uiminen tuli ajankohtaiseksi, kaivoin bikinit korista esille ja sovitin niitä.

Arvaatteko mitä?

Jotta olisin saanut ryhtiä bikinien yläosaan, olisin saanut sulloa sinne mieheni paksut lämpösukat, että lopputulos olisi ollut itselleni mieluinen, tuntunut hyvältä ja näyttänyt siltä, että olen nainen. Aikuinen nainen, en pikkutyttö.

Muistin, että Lindexillä olin nähnyt kivannäköisiä bikineitä ja samalla reissulla kun ostin pojalle uikkarit, päätin sovittaa myös itselleni sopivaa mallia. Malleja oli vaikka ja mitä ihania, kauniita värejä ja hauskoja leikkauksia. Sovitin, mallasin, tuskailin ja turhauduin. Mikään ei istunut ja kaikki näyttivät rumilta.

Ja eihän mikään nyt istukkaan näihin ketunnokkiin. Tai asennuskuoppiin. Rakkailla lapsilla on monta nimeä.

Olen kyllä tiedostanut, että rintavarustukseni on nykyään ( siitä itselleni normaalista ) koosta pari kokoa pienempi, mutta että näin pieni! Tiedän, ettei naisellisuutta mitata suurilla rinnoilla, pomppupyllyllä tai tiimalasivartalolla, mutta valehtelisin jos väittäisin etteikö itsensä näkeminen Lindexin sovituskopissa olisi tehnyt mieltäni harmaaksi. Ensimmäistä kertaa molempien lasten imetysten jälkeen, tunsin ( en imettämisestä, mutta siitä mitä sen jälkeen kun se loppuu voi mahdollisesti tapahtua ) huonoa mieltä, ärsytystäkin jopa. Ensimmäistä kertaa ikinä kirosin pienet ketunnokkani sinne alimpaan helvettiin ja toivoin, että saisin osan vanhaa minääni takaisin. Tunsin kolauksen naisellisuudessani ja se sattui.

Toisaalta, pienirintaisuudessa on ollut myös etunsa.

Olen hurahtanut bralette liiveihin. Ennen en tykännyt ollenkaan käyttää tällaisia liivejä, sillä ne eivät tukeneet tarpeeksi eivätkä myöskään peittäneet sen vertaa mitä olisin halunnut. Nyt kun ei ole enää mitä tukea, olen vaihtanut kaikki kaarituelliset liivini kauniisiin braletteihin. Kaikenlisäksi braletteja on helppo ostaa, sillä usein koot eivät mene kuppikoon tai rinnanympäryksen mukaan ja juuri näitä braletteja suosin.

Mutta, lähdinkö sitten Lindexiltä tyhjin käsin? En suinkaan, sillä ostin nuo kuvassa näkyvät hyvin paljon bikinien yläosaa muistuttavat urheiluliivit. Nämä tuntuivat hyviltä ja ovat päällä kuin toinen iho ( vaikka ehkä aavistuksen ovat suuret rinnanympäriltä, mutta eivät silti näyttäneet päällä huonoilta. ) Plussaa liivit saavat vielä edullisesta hinnasta ja kauniista yksityiskohdista sekä olkaimista.

Ja toimivat kuulkaa aivan yhtä hyvin.