Viikonloppu lähenee uhkaavasti loppuaan ja sain kun sainkin otettua itseäni niskasta kiinni ja järjestelin vähän kotia ( kyllä se sitä kaipasikin! ) Kodin siivouksen lomassa ollaan juotu myös nimpparikahvit ja leivottu, sekä laskettu pulkkamäkeä ja paistettu nuotiolla makkaraa. Hiukset tuoksuvat vieläkin savulta ja vaatteet tuulettuvat ulkona, vaikka tuskin yksi tuuletuskerta edes riittää. Ajattelimme, että reipas mäenlasku olisi väsyttänyt lapset aivan uuvuksiin, mutta toisin kävi. Mäenlasku ei vienyt voimia oikein kummaltakaan ja nyt toiveikkaana ajattelen, että saisin jopa pojan tänään aikaisemmin yöunille.

Toivossa on hyvä elää, eikö niin?

Tein viikonloppuna lastenhuoneessa hieman muutoksia, sillä pojan vilkas mielikuvitus tekee sen verran paljon kepposiaan, että jokin aika sitten Ikeasta ostamani sirkusaiheinen taulu sai siirtyä pois pojan puoleiselta seinältä. Tämän taulun poika näki siis suoraan sängyssä maatessaan ja kun poika kysyi miksi hylje on musta ja pellellä vihreä pää, tulin siihen tulokseen että se ei ainakaan auta nukahtamista.

Harmi sinänsä, sillä olen hulluna kaikenlaisiin suloisiin, hauskoihin, övereihin ja värikkäisiin tauluihin ja tykkään paljon sisustaa lastenhuonetta juuri tauluilla. Nyt taulu on tytön puolella, suoraan pinnasängyn yläpuolella. Poika ei ole kysynyt taulusta enää mitään, joten jospa se saisi vielä uuden mahdollisuuden?

Viime yönä poika nukkui ( ensimmäistä kertaa sitten vauvakuukausien ) meidän välissämme, sillä hänen mielestään huoneessa ja etenkin verhoissa oli ötököitä. Aamulla poika halusi näyttää mulle mitä hän tarkoitti ja tämä ” ötökkä ” oli pahvisessa kuvakorttiketjussa oleva musta etana. Laitoin kuvakorttiketjun komeroon ja siellä se saa nyt olla niin kauan kuin on tarvis.

Huoh. Kumpa tuo pieni mieheni tajuaisi, ettei mielikuvituksen metkuista kannata välittää ja turvallisempaa paikkaa ei ole olemassakaan kuin oma koti ja oma sänky.