Tuuliajolla

7.10.2015 jeba

DIY: Parkkitalo

Jos mies jatkaa itse tehtyjen lelujen linjaa kovinkin pitkään, meillä loppuu säilytystila. Tai lähinnä se tila loppuu lastenhuoneesta. Olen todella iloinen, että mies on näin viitseliäs ja pitää omaa joulupukin pajaa, mutta 80 neliössä ja pienessä lastenhuoneessa tilaa ei ole loputtomiin. Etenkään, kun siellä majailee jo kohtuullisen suuri miehen tekemä navetta.

Vitsailin joskus miehelle, että hän saa tehdä kohta pojan omasta pyynnöstä pieniä lisäosia navettaa varten, mutta mies taisi ymmärtää vitsini väärin. Sillä, yhtenä päivänä mies tuli töistä kotiin, kantaen kainalossaan tätä:

Parkkitaloa pojalle.

Myönnän, onhan se ihan sika hieno ja yksi suuri syy minkä takia mies oli tämän tehnyt oli se, ettei kaupoista yksinkertaisesti ole löytynyt kunnollista ja leikin kestävää parkkitaloa. Yhden todella heikkolaatuisen poika sai viime jouluna, eikä se kestänyt kuin tammikuun loppuun. Ja meillä autoleikkejä leikitään ihan joka päivä ja autot ovat todella tärkeitä.

Parkkitalo on aika suuri ( en nyt muista tarkkoja mittoja ja mieskin on jo nukkumassa, niin kuin jokainen fiksu työssäkäyvä ihminen tähän aikaan kello 23:15 on ) ja se vie esimerkiksi aika suuren tilan meidän ruokapöydästä, missä poika välillä sen kanssa leikkii, ettei pikkusisko olisi häiritsemässä.

Kokonsa vuoksi parkkitaloa on vaikea säilyttää oikein missään ja nyt kun lastenhuoneesta lähti varastoon tuo kuvissakin näkyvä valkoinen pöytä, on sitä tilaa vielä vähemmän. Toisaalta sitten taas pöydän lähdettyä tilaa tuli lisää lattialle, missä parkkitalokin tällä hetkellä pitää paikkaansa. Ja poika ei jaksa nostaa parkkitaloa yksin, joten ehkä lattia on sille sittenkin ihan hyvä paikka.

Toistaiseksi, kunnes keksin jotain muuta.

Parkkitalosta saa myös ylätason pois, jolloin voi leikkiä pelkän alustan kanssa tai toisinpäin. Meillä poika tykkää ihan hirmuisesti ajaa autoja pelkästään parkkiruutuihin ja sieltä pois ja yläramppia pitkin autokatokseen.

Itseasiassa tämä ei ollut mikään varsinainen DIY- postaus, sillä ohjeita tämän tekemiseen en osaa teille antaa, valitettavasti. Sen osaan kuitenkin sanoa, että tähän on käytetty sekä vanerilevyä että saneerauslaastia. 🙂

Avainsanat: DIY, parkkitalo

Suhteet Sisustus Oma elämä DIY

5.10.2015 jeba

Kun yksi loppuu, toinen alkaa

Puuh!

Olin koko viime viikon poikkeuksellisen huonolla tuulella. Mistään ei oikein tullut mitään, kaikki tökki ja tartutin huonotuulisuuteni lapsiin sekä samalla myös mieheen. Lopputuloksena oli se, että me kaikki oltiin huonolla tuulella ja täällä meidän pienessä kotikolossamme raikui huuto, itku ja aivan turha mielensäpahoittaminen.

Näin kaaottista menoa meillä ei ole ollut pitkiin aikoihin ja huomasin hermojeni olevan oikein kunnolla ruosteessa, sillä ne eivät kestäneet yhtään mitään. Hermojen kun pitäisi kestää juuri silloin kun pitkän työpäivän jälkeen haen lapsia kotiin päiväkodista ja tyttö päättää ( maanantaista perjantaihin ) heittäytyä veteläksi makkaraksi keskelle päiväkodin kuraeteistä, huutaen naama punaisena. Samalla kun yritän noukkia vetelää yli kymppikiloista jössikkää ylös lattialta, on mukavaa pyytää anteeksi muilta vanhemmilta sitä, etteivät he juuri nyt heti pääse ulko-ovesta sisään, koska me ollaan tukittu se ovi. Tässä hässäkässä olen jo ehtinyt kadottaa silmistäni pojan, joka hetki sitten oli pukemassa ulkovaatteita päälleen, mutta näki hetkensä koittaneen ja juoksee leikkihuoneessa ” Etpäs saakkaan kiinni! ” – hippaa.

Tai.

Hermojen pitäisi kestää juuri silloin kun pitkän työpäivän jälkeen tulen töistä ( ja sieltä päiväkodista lasten kanssa ) kotiin ja poika päättää pöntön sijaan tehdä tarpeensa muualle.

Sanonpahan vaan, mutta tämä kolmen vuoden uhma on viemässä multa järjen. Mä perun aivan kaikki aikaisemmat puheet lapsiperheen vaikeuksista, sillä en ole tiennyt mitään ennen tätä.

Ja tästä päästäänkin nyt siihen, kuinka ihanaa oli viettää lauantai-ilta ystävien kanssa Helsingissä, sillä sitä se todella oli. Sain jättää syyskuun taakseni ja etenkin sen kamalan viimeisen viikon.

Ja tehdä tilaa lokakuulle.

Hyvää viiniä. Itse en tosin tyytynyt tällaiseen miniversioon, vaan ihan ehtaan kokonaiseen pulloon. Syyskuun viimeinen viikko vaati sen. Selittelemättä.

Hyvää ruokaa. Basilikan, vesimelonin ja fetajuuston yhdistelmä oli taivaallinen – niin uskomattoman hyvää! Mahaan tuli myös ahdattua juustokakkua, kukkakaalisosekeittoa pekonilla ja täytettyjä crepejä.

Hyvää seuraa ja huonoja vitsejä.

Suht hyvät yöunet. Olen nykyään sitä mieltä, että rennot illanistujaiset jonkun ystävän luona voittavat baari-illan mennen tullen. On kivaa yhdessä maata ja pötkötellä patjoilla seuraavana aamuna ja jutella henkeviä. Aivan niin kuin silloin joskus pikkutyttöinä.