Tulin yksi päivä töistä kotiin, haettuani ensin lapset päiväkodista. Mies oli viettänyt kotona ns. ” rokulipäivää ” eli tehden kaikenlaisia rästissä olleita työjuttuja. Yrittäjä kun aina on yrittäjä, kellonajasta tai viikonpäivästä riippumatta.

Olin aamulla miehelle vinkannut, että hän voisi jos aikaa vain suinkin jää, pesasta vaikka lattiat. Olin edellisenä päivänä imuroinut, mutta energiaa ei enää iltamyöhäsellä riittänyt lattioiden pesulle. Mies myhäisi vastaukseksi ” katotaan… ”  ja vastauksen kuullessani jo tiesin, että iltapäivällä tuskin on vastassa puhtaat lattiat.

No. Tulin siis kotiin ja puhtaiden lattioiden sijaan vastassa oli todella kamala ja voimakas haju. Mies oli avannut keittiön ikkunan ja hilpaissut itse ulos Brunon kanssa lenkille. Ihmeteltiin lasten kanssa hajua ja miehen palattua takaisin kysyin mitä täällä ollaan oikein tehty?

Mies käski mennä yläkertaan.

Menin ja vastassa oli tämä näky:

????????!!!!!!!!!!!!!!???????????????!!!!!!!!!!!?????????????!!!!!!!!!!!!!

Mies oli mennyt maalaamaan meidän ihanan sängynpäädyn valkoiseksi!!!!

?????????!!!!!!!!!!!!?????????!!!!!!!!!!???????????!!!!!!!!!!!!???????????

Kysyin mieheltä vähän vihaisella ja hämmentyneellä äänensävyllä ” Oletko sä nyt aivan varma siitä mitä olet tehnyt? Että sä olet maalannut meidän sängynpäädyn valkoiseksi? Sen sängynpäädyn minkä sä ihan itse teit ja mistä sä olit niin ylpeä ja iloinen? ” ( kuvitelkaa tähän mun heiluvat temperamenttiset ja tuliset kädenliikkeet… )

Mies vastasi ” Joo. Täällä oli niin tunkkaista, että olin jo pidemmän aikaa miettinyt päädyn maalaamista. Sulle ei vaan voinut sanoa yhtään mitään, sillä olisit kuitenkin kieltänyt. Joten päätin olla sanomatta ja vaan maalasin. ” ( kuvitelkaa miehen kasvoille korviin asti ylettyvä hymy… )
 

????????????!!!!!!!!!!!!!!???????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!??????????????

Mies vielä lisäsi ” Kyllä sun silmä tottuu. Se on varmaan nyt jo tottunut. ” ( olin tuijottanut päätyä suu auki vasta pari minuuttia. )

Puuuuuuh! Miehet!

Alkujärkytyksen jälkeen silmäni kyllä tottuivat. Ja vaikka itsekin olen halunnut makkariin raikkaampaa ilmettä, ei mulla silti ole käynyt mielessäkään sängynpäädyn maalaaminen. Itse olin lähinnä ajatellut ruman toimistotuolin tilalle jotain simppeliä valkoista nojatuolia, valkoista työpöytää, valkoista mattoa ja uutta raikasta päiväpeittoa, mutta että päädyn maalaaminen!

Täytyy kyllä myöntää, että kieltämättä se toimi! Ilme huoneessa on nyt paljon raikkaampi, vaikka kuvissa näyttääkin vähän hämyiseltä, mutta syytetään siitä pilvistä ulkoilmaa. Uusi pääty olisi varmasti parhaimmillaan ihan sellaisenaan, mutta koska rakastan kaikenlaista pientä kaunista sälää, kuten kuvassa näkyvää vanhaa öljylamppua, pojan tekemää äitienpäivälahjaa ja torilta hommattua vanhaa satukirjaa, annan niiden nyt toistaiseksi majailla päädyn päällä. En ole keksinyt niille muutakaan paikkaa ja haluan kuitenkin pitää ne esillä.

Nyt etsinnän alla olisi enää se päiväpeitto. Ja nojatuoli. Ja matto. Ja työpöytä.

Mitä mieltä te olette? Menikö miehen inspiraatiopyräys täysin metsään?