Pieni breikki vois toimia meille, peruskiireissä unohtuneille.

” Kauas töistä ja vaikeista tyypeistä, tiskeistä ja pyykeistä. Tehään hetkestä spesiaali, hiiten pilkut ja desimaalit. Keskitytään olennaiseen, välillämme olevaiseen.

Normaalisti jos olemme miehen kanssa suunnitelleet vapaata viikonloppua vain meille kahdelle, olemme ilmoittaneet isovanhemmille jo hyvissä ajoin viikonlopun mahdollisista yövieraista. Tämä on mun mielestä reilu peli ja näin ne isovanhemmatkin ovat jo henkisesti valmistautuneita siihen, että normaalin rauhallisen ja rentouttavan viikonlopun sijaan, viikonlopussa onkin enemmän ääntä, menoa ja meininkiä.

Mutta, nyt lauantaina mies ilmoittikin kesken yhteisen ruokailunhetken haluavansa viettää loppupäivän kanssani kahdestaan. Vietäisi lapset hoitoon isovanhemmille, käytäisi syömässä ja kotiin päästyämme mentäisi saunaan – yhdessä. Emme ole olleet miehen kanssa saunassa ( yhdessä, siis samaa aikaa!! ) varmaan kahteen, ellei kolmeen kuukauteen. Sillä, tiedättehän te – juuri kun olet saanut pyllysi lauteille ja avattua jääkylmän siiderin, kuuluu itkuhälyttimestä byääääh tai pojan huoneesta aaarrrrggggghhhhh. Tästä kaikesta on rentouttava hetki kaukana, kun käyt hikisenä pyyhkeeseen kietoutuneena antamassa tuttia tai rauhoittelemassa poikaa ja vakuutat, että kaikki on hyvin eikä ole mitään hätää. Äiti ja isi on vaan samaa aikaa saunassa ja ne haluaa rentoutua!

No, tunnin päästä siitä kun mies oli läimäyttänyt ilmoille ajatuksen vapaasta illasta, oli lapset jo hoidossa. Olen aivan äärimmäisen kiitollinen mieheni ihanille vanhemmille, jotka haluavat aina ottaa lapset avosylin vastaan, jos me sitä ehdotamme. Mutta täytyy myöntää, että tällä kertaa oli hieman sellainen Kiitos ja anteeksi – fiilis, sillä emme koskaan ole toimineet näin hetken mielijohteesta. Mutta, teki kyllä äärimmäisen hyvää olla näinkin spontaani.

Ja niin. Kävimme syömässä ja saunassa. Samalla kun istuimme lauteille huokaistiin hiljaisuudesta. Meillä oli hiljaista! Join siiderin ja rentoutin hartiani rennoiksi ja höpöteltiin miehen kanssa niitä näitä. Saunan jälkeen katsottiin Wallander, syötiin irtokarkkeja ja mies nukahti sohvalle, niin kuin aina leffan aikana sillä on tapana. Nukuin yöni hyvin, mutta heräsin silti sen yhden kerran yössä, vaikkei kukaan ollutkaan tulossa tankille. Aamulla nukuin pitkään ja herättyäni venyttelin sängyssä jokaisen raajani kunnolla ojennukseen. Kapusin portaat alas ja tein itselleni latten ja herkuttelin sen uusimman Me Naiset – lehden ja suklaapalan kanssa. Kukaan ei ollut levittämässä leluja lattialle, kiljumassa, huutamassa tai roikkumassa jalassa. Oli vain mies, joka istui hiljaa pöytää vastapäätä ja johon rakastun aina vain uudelleen ja uudelleen.

Ah!

Ja niin vielä yksi juttu. Kävimme katsomassa taloa. Talossa oli ihanat puulattiat, tilaa vaikka millä mitalla, salapaikkoja lapsille, takka, kolme kerrosta ja kivat ikkuna,- ja ovilistat. Se voisi olla meidän koti.

Voi kumpa se olisi meidän koti.

Tulin vain kertomaan teille, sillä nyt mahassani pyörii perhosia ja luultavasti kun tästä kohta nukahdan, näen unta tästä – kodista.

ZZZzzzzzzZzzzzzzzzzzzzzzz……