Pieni kiva vinkki.
Sisustusjutuilla vielä jatketaan ja kuten eilenkin, myös tänään ajattelin jakaa teille kivan pienen vinkin liittyen tauluihin. Meidän keittiön seinällä on taulukollaasi Polka Jamin keittiöaiheisista postikorteista. Tykkään niistä tosi paljon, niissä on kivat värit ja hauskat kuvat. Kollaasia tehdessäni päätinkin, että aina kun tulen näkemään jonkin kivan keittiöaiheisen kortin, ostan ja kehystän sen, sekä nakkaan sen seinälle muiden joukkoon.
Mähän mainitsin pienestä sisustusvimmastani ja lähdinkin eilen äitini ja mammani kanssa käymään nopeasti Desing Hillissä. Arvaatteko mitä? Se oli todella huono ajatus, sillä siellä kierrellessäni alkoi vaan enemmän harmittamaan, ettei takataskussa polttele ylimääräisiä satasia. Olisin voinut ostaa sieltä vaikka ja mitä ihanaa – niin pojan huoneeseen kuin muuallekin kotiin, mutta päädyin lopulta ostamaan vain alennuksessa olleen muotoiluvaahdon! Onneksi Toisen Keksin herkullinen porkkanakakku ja cappuccino vähän lohdutti mieltä.
Kassalla maksaessani muotoiluvaahtoa huomasin Marimekon arvontalipukkeen, missä oli hauskat kuvat. Sainkin heti päähäni, että tästä leikkaan pari uutta kuvaa meidän keittiön taulukollaasiin – ei siis toisaalta ihan hukkakeikka.
Ohhoh, ompa taulut vinossa tai sitten minä olin kun näitä kuvailin! 🙂 Mutta kuitenkin, siinä ne nyt olisivat – mitä mieltä olette? Mun mielestä tuo kivaa pientä vaihtelua. Ajattelin ensin laittavani tuon etanakuvan pojan huoneeseen johonkin roikkumaan, mutta päädyinkin laittamaan sen nyt kehyksiin – voihan sen laittaa sitten myöhemminkin jos siltä tuntuu.
Näistä saisi tehtyä myös hauskat postikortit vaikka kaukana asuvalle ystävälle – senkun liimaa kuvan värikkääseen kartonkiin ja lisää mukaan kivan värssyn. Etanakortissa voisi lukea vaikka kaipailen ystävää piristämään syksyn keskellä, koska nähdään? Toinen sitten taas kuvastaa selkeästi kahvikuppiterapiaa ja henkeviä keskusteluja ystävän kesken.
Tästä tulikin mieleeni, että tunnen olevani aika huono ystävä tällä hetkellä. Olen nähnyt todella vähän täällä kotikonnuilla asuvia ystäviäni, puhumattakaan niistä jotka asuvat monien satojen kilometrien päässä. Mulla on vastaamatta pariin sähköpostiviestiin ja tämä saattaa kuulostaa tekosyyltä, mutta joka kerta kun olen aikeissa kirjoittaa, tulee jokinlainen este – ja yleensä tätä estettä kutsun nimellä rakas poikani. Jos mun täytyy valita omissa oloissa oleminen ja sähköpostiviestin naputtaminen vai pojan kanssa oleminen, on vastaus niinkin ilmiselvä, etten meinaa sanoa sitä edes ääneen. Silti, tässä olisi kyllä yksi iso juttu, missä mun pitäisi ehdottomasti skarpata.
Miksi äidiksi tulemisen myötä tunteja päivässä on vain rajoitetusti?