Poikkeus sääntöön.
Tai pikemminkin poikkeus rutiineihin. 🙂
Mähän lupasin itselleni, että yrittäisin tänä vuonna ottaa kotiäitinä ollessani hieman rennommin. Vaikka kuinka paljon tykkäänkin rutiineista ja niiden helppoudesta, päätin eilen lähteä moikkaamaan isosiskoani ja hänen poikaansa ja ajattelin, että nyt viis yksistä rutiineista! Päätin, että on aivan sama vaikka poika ei nukkuisi kunnon päiväunia, söisi lounaaksi pelkkää puuroa tai hedelmiä eikä lämmintä ruokaa ollenkaan, liikuttaisi koko päivä paikasta a paikkaan b ja laittaisin itseni kerrankin tärkeysjärjestyksessä toiseksi. Ensin poika, sitten minä ja lopuksi vasta Bruno – pystyisinkö siihen oikeesti? Edes tämän yhden kerran.
Ollaan nähty siskon kanssa viimeksi jouluaattona, vaikka välimatkaa meidän välillä onkin naurettavan vähän. Mutta, tiedättehän te tämän hektisen arjen?
Nyt olin siskoni luona kokonaisen päivän! Mukana oli myös äitini sekä pikkusiskoni ja vietettiin oikein kunnollista kyläilypäivää. Kokattiin yhdessä, katsottiin siskon pojan kanssa piirrettyjä, herkuteltiin jätskillä, hillomunkeilla, Jaffa-kekseillä ja kahvilla. Oma poikani nukkui pienet päiväunet siskoni pojan vanhassa matkasängyssä ja jaksoi muutenkin päivän aika hienosti. Poika tykkää ihan hirveesti seurata siskoni pojan leikkejä ja yrittää jopa mennä niihin mukaan – höppänä. Onneksi serkukset tulevat todella hyvin toimeen ja siskoni poika sanoo omaa poikaani suloisuudeksi. On todella hellyttävää katsoa, kun serkukset touhuavat neljän vuoden ikäerostaan huolimatta yhdessä ja vanhempi vesseli välillä silittää pienemmän päätä ja kysyy: ” Mitä mies hei? ”
En ymmärrä miksi mun on niin uskomattoman vaikeeta tehdä poikkeus meidän rutiineihin? Onhan se hyvä näyttää pojallekin, että myöskin muualla kuin kotona voidaan tehdä ne jokapäiväiset rutiinit – vähän eri tavalla vaan. Voi että, kuinka helppoa kaikki oli kun poika oli ihan pikkiriikkinen vauva – vaatteet päälle, kaukaloon ja menoksi. Ruoka kulki näppärästi mukana ja poika nukkui suurimman osan ajastaan, eikä ylipäätään tarvinnut miettiä mitään rutiineja. Huoh, kaikille tuleville äideille vinkiksi – nauttikaa siitä ajasta vaikka se raskasta onkin, sillä se on omalla tavallaan niin uskomattoman helppoa!
Kaikenkaikkiaan päivä meni hienosti ja toivottavasti pystyn jatkossakin tekemään asioita ilman sen suurempaa miettimistä – siitä vaan lonkalta antaisi asioiden sujua itsestään. Hyvinhän se sujui eilenkin!
Ja ppssst! Todella, todella iso kiitos kaikille teille, jotka jaksoitte jakaa vinkkejänne Brunon suhteen! Olen laittanut aivan kaikki muistiin ja nyt olen päättänyt koota niistä meille sopivan yhdistelmän. Ajattelin jopa kirjoittaa ylös paperille ns. Brunon koulutuksen säännöt – juttusen, jotta pysytään miehen kanssa molemmat samoilla linjoilla ja ollaan yhtä päättäväisiä. Olette ihania, kun jaksoitte nähdä vaivaa kommentteihin <3 kiitos. Olen yrittänyt vastata lähestulkoon jokaiselle ja pahoittelen jos jonkun kommentti hukkui kommenttitulvaan. Mutta, iso kiitos! <3