Retrot lapaspidikkeet ( ja ajatuksia )
Huhhuh, mitenköhän tämä päivä oikein pitäisi aloittaa. Heräsin aamulla äitini puhelinsoittoon sairaalasta, eivätkä uutiset olleet sieltä positiivisemmasta päästä. Tänä syksynä joudun sanomaan jäähyväiset rakkaalle ihmiselle, enkä todellakaan osannut kuvitella, että jäähyväiset tulisivat näin pian. Vaikka aikamme täällä ei olekkaan ikuista, jaksaa elämän kääntöpuoli aina yllättää. Kun kaksi vuotta sitten sain samanlaisia uutisia ja kirjoitin silloiseen blogiini pitäväni pienen tauon ja niin kirjoitin pari päivää sitten kuultuani tämän uutisen. Mutta, niin kuin eilen kirjoitinkin – ei ne asiat murehtimalla muutu eikä tapahtunutta saa peruutettua. Täällä blogin puolella saan edes hetken ajatella jotain positiivista.
————-
Ja tässä olisi nyt jotain positiivista.
Raskaana oleva ystäväni tilasi eräältä tuttavaltaan suloisia tuttinauhoja. Tämä tuttava tekee siis tilauksesta tuttinauhoja ja lapaspidikkeitä ( onko se oikea sana? ) Meillä nyt ei ole tarvetta tuttinauhoille, sillä ollaan vallan hyvin pärjätty tasan kahden tuttinauhan kanssa. Toki, välillä molemmat on ollut pidemmänkin aikaa kadoksissa ja aina siinä vaiheessa kun olen etsinyt niitä tuskaillen, olen ajatellut, että ehkä olisi hyvä jos niitä olisi sittenkin useampi. Mutta minkäs teet, itse kun olen halunnut päästä vauvatarvikkeiden kanssa mahdollisimman vähällä.
Yksi asia on kuitenkin mille huomaan, että meillä on tarvetta – nimittäin lapaspidikkeet. Poika yksinkertaisesti repii lapaset pois käsistä ja milloin kesken lenkin olen kääntynyt takaisin metsästämään yhtä pudonnutta lapasta. Kröhöm.. meillä kun ei ole niitäkään liiaksi, hehe. No, tilasin tältä naiselta pari kappaletta söpöjä pidikkeitä ja nyt ei ole tarvinnut enää metsästää tippuneita lapasia. Sain valita kankaat itse ja tykästyin näihin pilkullisiin. Niissä on kivaa vanhan ajan henkeä.
Aika suloiset, eikö?
Ja niin, kuvissa näette myös tuon fleecetakin, mistä jokin aika sitten kerroin ohimennen. Takki on siis mammani löytö kirpputorilta ja ehdittiin käyttämään sitä alta kymmenen kertaa, kun jäätävä kylmyys yllätti. Vaikka takki onkin todella paksu, en silti usko, että poika enää pärjää sen kanssa vaikka alle laittaisikin paljon vaatetta. Olenkin nyt käyttänyt jo haalaria, sillä meillä ei ole minkäänlaista välikausipukua. Yhdet kevyet toppahousut löysin kaapin perältä, mutta ne olivat jo liian pienet.