Sunnuntaina, 15. helmikuuta

Eli Laskiaissunnuntai.

Anteeksi kuvapaljous, mutta oli todella vaikeeta valita vain pari kuvaa kiteyttämään tämä päivä, joten siksi päädyin näin moneen. Me vietettiin puolet meidän päivästä ystävien kanssa pulkkamäessä ja sen jälkeen suunnattiin vielä valmiiseen pöytään syömään hernekeittoa ja herkuttelemaan tötterömallisilla laskiaispullilla! En ole koskaan nähnyt, saatika edes kuullut tollasista! Mun ystävä oli bongannut idean jostain blogista ja päätti näppäränä kokeilla. Kokeilu kannatti, sillä ne oli todella hyviä ja vielä helppoja lastenkin syödä. Vähän kuin olisi syönyt jäätelöä, muttei sitten kuitenkaan. Mun näppäryys eikä hermot riittäisi moiseen. Söin hyvällä omallatunnolla kaksi ja sen jälkeinen turvotus olikin sitten ihan omaa luokkaansa. Eh, mutta oli kuitenkin niin hyvää!

Miten teidän laskiaissunnuntai on mennyt? Onko teillä jotain jo perinteeksi muodostuneita juttuja? Meillä ei ole perinteitä ollenkaan, tai ei ainakaan vielä ole ehtinyt muodostua mitään erityistä. Silloin kun ei ollut lapsia, laskiainen ei merkinnyt meille yhtään mitään – muuta kuin kaupasta ostettuja valmiita laskiaispullia. Mutta, nyt näin lasten myötä alan ymmärtämään enemmän tämänkin hommelin päälle. Ehkä ensi vuonna mäkin leivon itse laskiaispullani tai sitten voitaisi tehdä ystävien kesken tämänpäiväisestä jonkinlainen perinne.

Itse muistan omasta lapsuudestani, että laskiaisena äiti aina leipoi pullat itse ja meidän takapihan kallion takana olevalla hiihtomaalla ( kaikki sen tuppukylän lapset kutsui sitä pientä plänttiä siksi ) järjestettiin joka vuosi Laskiaisrieha. Siellä paistettiin makkaraa, myytiin irtokarkkipusseja, lämmintä mehua ja järjestettiin pientä ohjelmaa. Siitä on jäänyt kiva muisto, vaikkei me siskot koskaan saatukkaan ostaa makkaraa, irtokarkkia tai lämmintä mehua. Miksi? Siksi, koska koti oli nurkan takana ja meillä oli ovat eväät. Silloin se tuntui kurjalta, mutta nyt toisaalta ymmärrän vanhempiani. Jollei kymmenen markan viikkorahasta ollut jäänyt mitään, ei silloin myöskään saanut muuten vaan ylimääräistä.

Mun varpaat on vieläkin hieman koppurassa, kun palellutin ne pulkkamäessä, vaikka tulin hetki sitten saunastakin. Sitähän sanotaan, että kerran jos palelluttaa jonkin ruumiinosan, jäätyy se aina. Mulla ne on ehdottomasti varpaat! Palellutin ne yhdeksän vuotta sitten ( jestas! ) kun olin katsomassa mieheni ( silloin ihan pikkupoika ) sotilasvalaa. Tuolloin oli pakkasta reilusti yli 20 astetta ja kun päästiin tupaan, olin hilkulla itkeä kun en tuntenut varpaitani!

Mutta, nyt toivottelen teille hyvät yöt ja painun höyhensaarille!

ZzzzZzzzZzzzzzzzzz……