Sunnuntairetki

Pienin retkiläisistä oli vain hieman reilu puolivuotias. <3

Ah, Teijon Kansallispuisto. Mä en vaan koskaan kyllästy siihen.

Viimeksi olimme miehen kanssa patikoimassa kahdestaan viime vuoden marraskuussa ja niitä kuvia nopeasti katsoessani voittavat nämä tämän vuoden kuvat kauneudellaan 6-0. Jos viime vuonna sanoin, että kannattaa ehdottomasti lähteä patikointiretkelle Teijolle vielä marraskuussa, niin nyt jos koskaan oikeasti kannattaa lähteä, sillä maisemat olivat niin upeita ja kauniita, että niiden ikuistaminen kameralle tuntui jopa mahdottomalta tehtävältä.

Menkää, kokekaa ja nauttikaa. Kirjoittakaa jo nyt kalenteriin viikonlopun kohdalle Teijon Kansallispuisto.

Tällä kertaa lähdimme reissuun suuremmalla porukalla ja pitkospuita pitkin patikoi yhteensä kymmenen retkeilijää ja pikkusiskoni hieman reilu puolivuotias tyttö. Koska olimme liikkeellä lasten kanssa tarkoitti se myös sitä, että menimme täysin lasten ehdoilla. Siksipä matkanteko kesti normaalia kauemmin ja kilometrejä meille kertyi vain viisi ja tunteja saman verran, laskettuna mukaan makkaranpaisto laavulla. Lapset olivat niin innoissaan pitkospuilla kävelystä ja se olikin todella hyvää tasapainoharjoittelua. Varsinkin niillä kodin tasapainoa tarvittiin normaalia enemmän kun pikimusta suo tuntui kiinnostavan pitkospuita enemmän. Onneksi suoalue muuten oli todella kuivaa ( kiitos sadettoman syksyn ) ja paria tippumista lukuunottamatta ( ei onneksi sinne pikimustaan suohon… huih. ) matka sujui lapsilta uskomattoman hienosti. Poika jaksoi kävellä koko viisituntisen todella mallikkaasti, mutta tyttö kävi välillä huilimassa niin mun kuin miehenkin olkapäillä.

Liikkeellä oli muitakin retkeilijöitä ja paljon myös lapsiperheitäkin, koirat mukaanlukien. Tälläkin kertaa Bruno jäi kotiin meiltä kotiin, sillä kädet olivat meidän seurueessa muutenkin aivan täynnä, vaikka se olisikin voinut varmasti suuren osan ajastaan kulkea vapaana. Jospa sitten sillä kuuluisalla kolmannella kerralla Brunokin jo pääsisi pitkospuille asti?

Sen verran innostunut olen patikoinnista ja retkeilystä ylipäätään, että olisi mahtavaa lähteä retkelle kauemmaskin. Haluaisin ostaa kuksan, kunnolliset kengät patikointia varten ja trangian. Sunnuntain aikana vanha partiolainen minussa nosti päätään ja se tuntui voimaannuttavalta ja hyvältä.

Kaikenlisäksi itse Mathildedal kuin Teijokin ovat jo paikkoina sellaisia, ettei niistä voi kuin tykätä.