Tää ilta on meille
Me vietettiin viime viikonloppuna pikkujouluja. Ensimmäistä kertaa olimme vain ja ainostaan tyttöjen kesken, sillä yleensä aina kun olemme iltatohinoihin lähteneet, ovat miehet myös olleet mukana, mutta nyt kerrankin teimme poikkeuksen! Ja hyvä poikkeus olikin! Miehillä on pikkujoulut joulukuussa ja luultavasti tiedossa on jotain hyvin testosteronipitoista, joten on ihan hyvä, että me naiset ei tällä kertaa olla mukana.
Meidän ilta alkoi parin tunnin keilaamisella, jonka jälkeen suunnattiin ystävämme luokse hamppareiden tekoon. Hamppareiden teossa oikaistiin niin sämpylöissä, jauhelihapihveissä kuin kanapihveissäkin, muttei se olekkaan niin justiinsa! Jälkkäriksi mussutettiin jouluisia kuppikakkuja, keksejä ja juustoja – ja voin kertoa, että ruoka oli todella, todella hyvää!
Ilta eteni muutenkin todella rauhallisissa merkeissä, kuten sohvalla Putousta töllötellessä ja neljä tuntia putkeen Sing Staria laulaessa. Lauloin sieluni kyllyydestä Cheekin Timantit on ikuisia– biisiä ja fiilistelin Suvi Teräsniskan tahdissa. Jäin ystäväni luokse vielä yöksi, sillä en katsonut kovinkaan viisaaksi mennä kotiin juodessani pullollisen Proseccoa. Kun muut tytöt lähtivät kotiin, jäimme ystäväni kanssa vielä sohvalle katsomaan kolme jaksoa Emmerdalea. Olen totaalisen koukussa kyseiseen sarjaan, mutta koska aikaa sen katsomiseen ei arkisin enää löydy, olen sen juonipaljastuksista hieman ulapalla. Nyt jaksoja katsellessa pääsin taas kärryille ja sain kuulla lisää meheviä juonipaljastuksia! Joten, kaikki Emmerdale koukussa olevat kuulkaa – meno kylässä muuttuu ihan kreisiksi, huih!
Vielä reilu pari vuotta sitten, olisin pukeutunut hienosti pikkumustaan ja luultavasti lähtenyt tanssimaan, mutta on se vaan myönnettävä, että arki kahden lapsen kanssa on imenyt musta aivan kaikki mehut. Kyllä mä nytkin olin ihan ihmisennäköiseksi itseni laittanut ja oli mulla hamekin, mutta se oli trikoota ja ystäväni vanha. Ja kun saavuimme ystäväni luokse, otin valkoisen pitsipaidan pois hameen sisältä, enkä välittänyt enää yhtään miltä oikein näytin. Sing Staria laulaessa hame oli korvissa ja paita rypyssä, mutta hauskaa oli siitä huolimatta.
En oikein tiedä, onko musta tullut mukavuudenhaluinen, tylsä vaiko vaan aikuinen?
No mä veikkaan, että mukavuudenhaluinen aikuinen. Tylsä? No ei todella. Ehkä hieman väsynyt ehkä – en tiedä.