Taas yksi niistä päivistä.
Meillä on koko huusholli täynnä toipilaita, ainostaan minä olen selvinnyt ( kopkop ) flunssasta ja kovin toivon, että pysyisin terveenä. Avomies on sairastellut lähestulkoon koko viikon kamalaa räkätautia ja se pirupahanen tarttui viime yönä myös poikaan. Tällä hetkellä pojalla onkin aivan kamala flunssa – räkää tulee kuin sieniä sateella ja tuntuu, että sitä limaa on keuhkoissa asti, sillä niin kovin poika krohisee, yskii ja aivastelee.
Mielummin itse olisin kipeänä eikä poika. Vaihtaisin paikkaa oitis.
Flunssasta huolimatta poika sai tänään 5 kuukautis neuvolassa rokotukset ja niistä nousi aika kova kuume. Tällä hetkellä poika nukkuu ylhäällä, mutta uni on todella katkonaista tukkoisen nenän takia. Luulenpa, että myös äidillä on edessä aika katkonainen yö. Huoh!
Myös meidän Bruno on lepolomalla. Siltä poistettiin kynsi nukutuksessa ja nyt on tarkoituksena vaan ottaa lepiä. Helpommin sanottu kuin tehty meidän Brunon kohdalla. Tuosta yli 45 kilosesta duracelista kun sattuu löytymään uskomaton määrä energiaa. Voitte vaan kuvitella miten se purkautuu, kun ei pääse kunnolla lenkeille.
Uskotteko, että kun mies ja poika ovat tervehtyneet, on aivan varmasti mun vuoroni sairastaa?
Takuulla, niinhän se yleensä menee.
