
Autoilevia pupuja.
Lähestulkoon joka kerta kun käyn moikkaamassa isovanhempiani, on mammani ostanut pojalle jotain pientä. Milloin on kyse villasukkaparista, paidasta, lelusta tai parista purkista hedelmäsosetta. Joudun joka kerta sanomaan mammalle, ettei tarvitse osaa yhtään mitään, mutta minkäs teet – sanomiset kun eivät paljoa auta. Sama pätee siihen, jos vaikka kehun sokerikkoa nätiksi, saan sen omakseni. Viimeksi kehuin […]