Tämä kamala väsymys!

Alkukuukausien huonovointisuudesta ja jäätävästä närästyksestä olen onnekseni päässyt jo yli, vaikka tuntuikin siltä, ettei sohvalla makaaminen ota loppuakseen ollenkaan. Mutta, silti on yksi asia, mikä on tainnut tulla jäädäkseen – nimittäin tämä kamala väsymys! Osasyy voi olla myös tämä todella aikaisin alkava pimeys ja lumettomuus, mutta luulen kuitenkin, että se suurin syy on sisälläni mylläävä pieni ihminen. Aamulla on todella vaikeeta nousta ylös sängystä ja nyt lähiaikoina ollaankin pojan kanssa noustu ylös vasta kymmenen aikaan aamulla! Katsoessani kelloa, olen ollut kauhuissani, sillä koko päivärytmi on jo tuohon aikaan täysin pilalla. Olen yrittänyt nousta aamuisin ylös seitsemältä ja herättää pojan samoihin aikoihin, muttei siitä vaan tule mitään – se on täysin mahdotonta! Jokainen ilta laitan herätyskellon soittamaan samaa aikaa, mutta torkutan kelloa ainakin tunnin ellei jopa kaksi, ennen kuin pääsen ylös sängystä. Päivällä olen energisimmilläni sen ajan kun poika nukkuu päiväuniaan, mutta auta armias kun poika herää – en jaksaisi tehdä mitään ja tuolloin tuntuu, että olisi mun aikani mennä pienille unille.

Kuinka ärsyttävää.

Liikun päivisin ulkona kahden vaunulenkin verran, joista kummatkin kestävät ainakin tunnin sekä lenkkien lisäksi touhutaan pojan kanssa pihalla keinussa ja hiekkalaatikolla. Syön omasta mielestäni monipuolisesti, niin hedelmiä ja kuin kuitupitoista ruokaa ja pyrin juomaan paljon vettä, vaikka tässä asiassa mun pitäisikin paljon ryhdistäytyä – veden juonnissa siis. Syön vielä vitamiineja ruoan lisäksi.

Huoh, en muistanutkaan miten ylitsepääsemättömältä tämä raskausajan väsymys tuntuikaan. Miten te pysytte virkeinä tällaisena pimeänä aikana? Kertokaa jokin hyvä vinkki mullekin!

Pssst. Kello tulee kolme ja ulkona jo hämärtää!