Tasapeli

” KABOOOOOOOMMMMMMMMM! ”

Kuin salama kirkkaalta taivalta se tuli. Iskien suoraan suht rauhalliseen perhearkeemme ja eritoten aina niin rauhalliseen tyttöömme. Tehden tytöstä lattialla makaavan ja itkevän löysän pötkylän – oikean marttyyrin ja draamakuningattaren.

Kuten kerroinkin teille ( täällä ) tyttö on aina ollut todella halukas tekemään kaiken itse – niinku aivan kaiken. Siinä missä puen välillä löysäilevälle isoveljelle kaikki vaatteet päälle, yrittää tyttö viimeiseen asti saada housuja jalkaansa ja kypäräpipoa päähänsä. Häntä ei saa auttaa, koska hän haluaa tehdä kaiken itse. Ja vaikka kengät olisivat väärässä jalassa, kauluri väärinpäin ja toppahaalari muistuttaisi pakkopaitaa, taputtaa hän tyytyväisenä käsiään yhteen onnistuneesta työstä ja häntä miellyttävästä lopputuloksesta.

Kovasta tahdostaan huolimatta on tyttö aina ollut puhuttavissa ympäri, ( toisin kuin isoveljensä, joka kantaa kaunaa vielä seuraavanakin päivänä siitä, ettei saanut pestä hammasharjalla vessanpeiliä ) mutta nyt kuluneena viikonloppuna tapahtui jotain kummallista. Yht`äkkiä tyttölle ei enää kelvannutkaan siirapilla kuorrutetut selitykset, vaan hän heittäytyi maahan makaamaan kuin mikäkin uhri ja väänsi kunnon itkupotkuraivarit. Tämä meininki on jatkunut viikonlopun yli aina tähän iltaan asti. Milloin hän suuttuu siitä, että pyydän hänet syömään tai siitä, että nostan hänet syöttötuoliin.

Normaalisti varmasti repisin hiuksia päästäni, mutta nyt olen lähinnä hiljaa naureskellut. Olen niin helpottunut, että olen käynyt nämä tällaiset vaiheet jo pojan kanssa läpi, joten mikään ei enää tule täysin yllätyksenä. Kaikenlisäksi extra helpottunut olen siitä, että kun tyttö heittäytyy hankalaksi, käyttäytyy poika kuin kympin oppilas. Kiukkupuuskan keskellä poika pukee itse päällensä, käyttäytyy ruokapöydässä ja leikkii tyytyväisenä omia leikkejään.

Harvoin he ovat molemmat samaa aikaa vastarannan kiiskejä. Onneksi.

On hieman huvittavaa kuinka hyvin poika käyttäytyy ja hän suorastaan näyttää nauttivan siitä, että kerrankin pikkusisko on se joka nostattaa äidin pulssia. Hän jopa yrittää lohduttaa pikkusiskoa antamalla erilaisia leluja ja kysymällä – ” Kelpaako tämä? ”

Ja kun mikään ei kelpaa ja kaikki on kokeiltu, hän sanoo – ” Nonni, riittää jo. Mä en jaksa kuunnella enää. ”

Eeeh. Mistä lie oppinut.