Tätä lisää, kiitos!

Sellaisia päiviä kuin eilinen pitäisi ehdottomasti olla enemmän meidän ystäväpiirissä – nimittäin yhdessä syöminen.

Ystäväpariskuntamme kutsui meidät eilen heille syömään ja eihän me tietenkään ( kaksi väsynyttä vanhempaa ) kieltäydytty kutsusta – valmis ruokapöytä, halleluja!

Saimme mahamme täyteen lohesta, perunamuussista ja salaattista – ihanaa kotiruokaa, sellaista jota itse teen naurettavan vähän. Kalaa pitäisi ehdottomasti syödä enemmän, muutenkin kuin kalapuikon muodossa.

Kuvia itse herkkuateriasta ei ole, sillä se meni nopeasti parempiin suihin ja on tunnustettava, että olen ruvennut hotkimaan ruokani. Kun saan ruokaa eteeni on se syötävä nopeasti, jotta ehtii syödä sen lämpimänä ja noh, ylipäätään ehtii syödä. Tuttua?

Naposteliin myös keksejä ja juustoja sekä jälkkäriksi ihanaa tiramisua. Maha oli vielä myöhään illalla aivan pinkeänä ( mutta silti söin vielä aimo lautasellisen spagettia ja jauhelihakastiketta. Uskottelen itselleni, että kun imetän voin syödä ruokaa mielinmäärin. )

Onneksi poika kuitenkin veti aikuisten ruokailun ajan tyytyväisenä sikeitä. Eipä poitsu muutenkaan äidin sylissä liiemmin viihtynyt kun löytyi neljä ylimääräistä kättä pallottelemaan tätä pientä patukkaa.

Tämä on myöskin kylässä käymisen suuri plussa – pallottelijoita löytyy!

Kiitokset vielä isäntäväelle! Seuraavan kerran kokkaillaan meillä!