Tätä olen odottanut ja pelännyt
Vaikka aikaiset aamuherätykset tuottavat usein itselleni hieman vaikeuksia, nautin niistä silti suuresti. Aloitan työni vaihtelevasti joko kuuden tai puoli seitsemän aikaan aamulla ja herätyskelloni herättää joka aamu 04.20. Vaikka se voisi herättää puolituntia myöhemminkin pidän siitä, että saan touhuta aamulla rauhassa, vaikka en juo edes kahvia saatika syö aamupalaa. Sen sijaan menen Brunon kanssa lenkille ja oikeastaan vaan jumitan, eli teen aamutoimeni mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti.
Melkein heti töihin päästyäni otan isoon lasikuppiin kahvia ja lorautan siihen maitoa sekä kermaa. Se tunne, kun on ajanut aikaisin aamulla töihin ja saa kermalla höystetyn kahvikupin käteen, on jollain tavalla uskomattoman lohdullinen tunne.
Siitä mä pidän. Vasta ensimmäisen siemauksen jälkeen aivoni aktivoituvat tulevaan päivään ja pystyn kommunikoimaan työkavereideni kanssa.
On olemassa myös toinen asia mistä pidän aikaisissa aamuissa. No se ajaminen, töihin. Autolla, yksin. Sanokaa mua kummalliseksi, mutta mun mielestä se on niin rentouttavaa istua aamulla auton rattiin ja vain ajaa. Ja koska työni alkavat vielä suht aikaisin, on liikenteessä yleensä hiljaista ja saan ajaa kilpaa nousevan auringon kanssa ja ihailla sitä kuinka he herättää pikkuhiljaa maailman uuteen päivään.
Mulla on vielä tapana överilaulaa autossa. Sillä tavalla dramaattisesti, aivan kuin olisin jossain musikaalissa ja sen kirkkain tähti. Paras biisi överilauluun on tällä hetkellä Antti Tuiskun Pyydä multa anteeks kunnolla.
Toimii.
Sitten on myös jotain mitä olen pelännyt ja ne vaanivat tuolla:
Hirvet. Ne metsän suuret ( siis oikeesti ihan JÄÄTÄVÄN kokoiset ) kuninkaat, jotka tyynen rauhallisesti jolkottelevat tien yli yhtään sen enempää välittämättä tuleeko sieltä auto vai ei.
Tällä viikolla olen nähnyt niitä lähietäisyydeltä kolme. Voin kertoa, etten ole koskaan aikaisemmin tiennyt miltä tuntuu kun pelko valuu jalkoihin, mutta nyt tiedän.
Ja tätä ole pelännyt jokaisena iltana kun olen antanut lapsille suukot poskille, istunut aamulla auton rattiin ja överilaulanut Antti Tuiskua.
Tämän jälkeen työmatkani siirtyi moottoritielle.